Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

5.

Istuin meidän sängyllä. Musta tuntui ihan kamalalta. En tiennyt miten kestäisin näitä tilanteita seuraavat viikot. Enkä voinut olla miettimättä, kuinka paljon Joel ehkä kuitenkin pystyi nauttimaan seksistä Julian tasoisen naisen kanssa, vaikka varmasti inhosikin sen luonnetta kaiken tähän astisen jälkeen. Suuteliko ne toisiaan sen aikana? Ajatus siitä tuntui jopa vielä intiimimmältä ja pahemmalta, kuin pelkän puhtaan panemisen miettiminen. Pyyhin kyyneleitäni, joita nousi väkisin silmiin.

Ovi kävi. Joel astui huoneeseen. Se katsoi mun punoittavia silmiä todella anteeksi pyytävän näkösenä, ja sanoi menevänsä suoraan suihkuun. Mä yritin sinä aikana psyykata itseäni sen kohtaamiseen niin etten purkaisi pahaa oloani siihen.

Joel tuli suihkusta ja vaihtoi puhtaan paidan ja sortsit päälleen. Se tuli mun viereen sängylle ja laittoi kätensä jotenkin varovasti mun ympärille. Kai se epäili haluanko mä sen edes koskevan itseäni tässä kohtaa. Kyllä mä halusin.

- Joko se kertoi koska haluaa seuraavan kerran? mä kysyin ärtyneemmällä äänensävyllä kuin oli tarkoitus.

- Ei muuta kuin että vielä monta kertaa lomansa aikana.

- Okei. Tietääkö se että mä tiedän?

- Kyllä mä sanoin sille, etten tee tätä sun selän takana. Lähdettäskö kävelylle. Mä haluan hetkeksi pois tästä talosta.

- Mennään vaan. Mustakin tuntuu, että mä en halua nähdä sitä kusipäätä enää kertaakaan. Vaikka en tiedä miten sellasessa onnistuisin.

Samalla hetkellä mun mieleen tuli ajatus siitä, miten Julian naaman näkemisen välttäminen onnistuisi multa helposti. En vaan tiennyt, mitä Joel olisi mun ideasta mieltä. Pohdin hetken ajatusta itsekseni, ja otin sen puheeksi, kun me oltiin kävelty pari sataa metriä huvilalta maantielle johtavaa pienempää tietä pitkin.

- Mitä sä sanoisit, jos mä lennän käymään Suomessa ja palaan sitten, kun Julia on lähtenyt?

Joel katsoi mua ahdistuneen näköisenä.

- Mulle tulee heti mieleen, että mitä jos sä et palaakaan, se sanoi.

- Ei tässä ole kyse siitä, että mä haluaisin jäädä sinne, mä sanoin. -Mun on vaan ehkä helpompi kestää tää tilanne jossain kauempana, missä en näe teitä yhdessä ja varsinkaan Juliaa.

- Mä ymmärrän. Enkä tietenkään kiellä sua lähtemästä, jos haluat mennä.

- Kiva. Mun täytyy vielä miettiä asiaa. Mutta se vois olla hyväkin ratkasu tähän kohtaan.

***

Tein päätöksen Suomeen lähtemisestä seuraavana aamuna. Me ei oltu vielä edes herätty kunnolla, kun Julia soitti Joelin puhelimeen ja käski sitä tulemaan yläkertaan. Mä jäin yksinäisenä makaamaan peiton alle ja selaamaan lentoja Helsinkiin. Sen päivän Finnairin lennolle Miamista en kerkiäisi millään, mutta seuraavan päivän lähdölle hyvinkin, kun menisin jo täksi illaksi Floridan puolelle hotelliin. Lento maksoi tietysti omaisuuden näin lähellä lähtöä, mutta onneksi raha ei ollut nyt ongelma. Otin samalla myös jo paluulennon Miamiin ja sieltä jatkolennon Freeportiin sille päivälle, jolloin tiesin Julian olevan lähdössä täältä. Olisin niin myöhään perillä, että se olisi ehtinyt jo poistua paikalta. En halunnut nähdä sitä saatanan luonnehäiriöistä lehmää enää ikinä.

Keitin aamukahvin meidän keittiön puolella ja palasin sänkyyn juomaan sitä. Joel tuli siinä vaiheessa takaisin. Se meni suoraan vessan puolelle, ja kuului käyttävän käsisuihkua siellä aika pitkään. Se taisi kokea tarvetta puhdistaa itsensä kunnolla ennen mun viereen tulemista. Hain sillekin kupillisen kahvia yöpöydälle odottamaan. Vessasta tullessaan ja kupin nähdessään se katsoi mua kiitollisena. Musta tuntui, että se pelkäsi koko ajan mun kyllästyvän tähän Julian järjestämään sairaaseen kuvioon ja nostavan kytkintä. Niinku mä aioinkin tehdä, mutta vain hetkeksi.

- Mä lennän illalla Miamiin ja olen siellä lentokenttähotellissa yötä, mä sanoin kun se oli päässyt kahveineen mun viereen sänkyyn. - Lennän sieltä sitten huomenna Helsinkiin. Mulla on myös paluulento jo varattuna. Tuun sinä iltana takasin, kun Julia on lähtenyt täältä.

- En mä ihmettele yhtään, että haluat tehdä noin. Toivottavasti sulle tulee hyvä reissu.

- Mä meen varmaan Tampereelle jonkun kavereistani luokse. Ne luulee, että mä oon edelleen sitä Markoo piilossa jossain päin Suomee. En tiedä miten selitän, ettei mun tarvikaan enää pelätä sitä ja Tampereella liikkumista.. Ja miksi silti heti kohta taas lähden jonnekin pois enkä kerro minne.

- Sulla on tässä aikaa keksiä joku hyvä selitys.

- Nii. Mun lento lähtee illalla kuudelta. Vietkö mut kentälle vai meenkö bussilla?

- Tottakai mä vien sut.

***

Joelista eroaminen lentokentän pihassa tuntui yhtä pahalta kuin olisin ollut lähdössä vähintään vuoden reissuun. Musta tuntui kamalalta jättää se tänne sen ämmän kanssa.

Joel nosti mun laukun takapenkiltä asfaltille, ja veti mut sitten itseään vasten pitkään suudelmaan. Se oli meidän ensimmäinen suudelma sen jälkeen kun Julia oli kiristänyt sen seksiin, ja mä ilokseni huomasin sen tuntuvan kaikesta huolimatta ihan yhtä hyvältä kuin ennenkin.

- Musta tuntuu kauheelta kun sä lähdet. Mutta pidä hauskaa Suomessa. Oot rakas, Joel sanoi halatessaan mua vielä tiukasti suudelman jälkeen.

- Niin säkin oot. Ja kohta mä tuun jo takasin, mä sanoin ja yritin pidätellä kyyneleitäni.

Sitten nostin laukkuni maasta ja lähdin kävelemään lähtevien lentojen aulan ovea kohti.