Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

16.

Koska Joel todettiin syyttömäksi murhiin eikä tiedossa ollut muita asioita joista sitä oltaisiin syytetty, se pääsi tietysti heti vapaaksi. Ensimmäisen viikon se vietti Oulussa korjaamassa välejä siellä asuviin läheisiinsä.

Yhtenä iltana se soitti mulle, ja sanoi että sillä oli tosi isoa asiaa, jonka se halusi kertoa kaikkein ensimmäiseksi mulle. Meinasin pudota keittiöni tuolilta kun kuulin sen seuraavaksi sanovan:

- Joonas soitti äsken. Ne haluaa mut takasin bändiin.

Mä en muistanut koska olisin ollut samaan aikaan yhtä valtavan iloinen ja kuitenkin vähän surullinen, koska saman tien aavistin, mitä tää saattaisi tarkottaa meidän kannalta. Mä olin oppinut tuntemaan Joelin ja sen luonteen aika hyvin tän yli puolen vuoden aikana.

- Mä oon ihan helvetin onnellinen sun puolesta, sanoin ja tunsin yksittäisen kyyneleen valuvan poskelleni.

- Mun on jotenkin vaikee uskoa, että tää kaikki on totta ja mä oon oikeesti tässä tilanteessa. Mun ei tietenkään olis tarvinnut päättää asiaa siinä saman tien sen puhelun aikana, mutta eipä sitä tarvinnut harkita sekuntiakaan. Ne oli alkanut tehdä uutta levyä yhdessä Artun kanssa eikä vielä edes yhtään keikkaa, ja silti todenneet koko tyypin isoksi virheeksi ja jatkavansa ennemmin vaikka viidestään. Mutta kai ne oli kaikki ollut heti samaa mieltä siitä, että niistä mun vanhoista lievemmistä sekoiluista huolimatta haluavat mut takasin, kun mut todettiin selvästi syyttömäksi. Ei mulla käynyt edes mielessä, että ne silti mua enää mukaan ottaisi, koska tää tapaus on kuitenkin sellanen mistä mut tullaan muistamaan. Ihmiset muistaa aina sen, että on ollut epäiltynä ja syytettynä, vaikka lopputulos olisi ollut muuta.

- Musta toi oli niiltä ainoo oikee ratkasu, mä sanoin. - Ja mä luulen, että kaikki teidän vanhat fanit on samaa mieltä.

- Kiva kuulla. Mä en oikein ollut varma mitä sä tästä kaikesta ajattelet. Tää ei nyt ollut ihan se tulevaisuus mikä meillä piti olla.

- Mutta tää on paras mahdollinen tulevaisuus sulle.

Me juteltiin vielä hetki. Joel sanoi jo ostaneensa junaliput ylihuomiselle ja tulevansa mun luokse viikonlopuksi. Seuraavalla viikolla sen pitäisi olla jo Helsingissä, koska BC:llä oli valtavasti työtä edessä, että ne olisivat suunnitellun aikataulun mukaisesti valmiit julkaisemaan uutta musiikkia ja lähtemään paluukiertueelle keväällä. Joel ei ollut varma tiesikö Arttu vielä muutoksesta suunnitelmissa. Mä olisin halunnut nähdä sen äijän naaman hetkellä, kun sille kerrottiin, ettei sitä sittenkään kaivattaisi bändiin. Sehän oli oikeastaan tehnyt jopa Joelille ison palveluksen soittamalla poliisit sen perään, koska kiinni jäämistä seuranneet vaiheet olivat nyt johtaneet tähän tilanteeseen. Pidätys oli itse asiassa tapahtunut hyvään aikaan, koska Raudseppin ja Heiskasen jäätyä kiinni murhapaikan naapuriveneen omistaja oli vasta tajunnut lähteä tutkimaan valvontakameroidensa nauhoja. Jos Joel olisi jäänyt kiinni jossain kohtaa aiemmin, sen olisi ollut erittäin vaikea todistaa syyttömyyttään millään.

Menin perjantaina Joelia vastaan juna-asemalle. Jostain syystä mua melkein jännitti sen kohtaaminen.

Sen koko olemus oli jollain lailla erilainen kuin mihin olin puolen vuoden aikana tottunut sen tullessa asemalaiturilla halaamaan mua ja meidän kävellessä parin kilometrin matkan mun asunnolle. Siitä puuttui sellainen hyvienkin hetkien taustalla ehkä koko ajan vähän näkynyt suru, ja tilalle oli tullut rentoutta ja innokasta tulevaisuuden suunnittelua. Mua hengästytti kuunnellakin, mitä kaikkea sillä olisi töiden kanssa tulevina kuukausina tiedossa ennen keikkojen alkamista.

- Sä varmaan siis etsit seuraavaksi asuntoa Helsingistä? mä kysyin meidän päästyä mun luokse.

- Niin mä suunnittelin. Asun siihen asti Joonaksen luona, että löydän oman kämpän.

- Okei..

- Tässä on tapahtunut aika paljon lyhyessä ajassa. Ootko sä kerinnyt yhtään miettiä mitä tästä kaikesta ajattelet noin niinku.. meidän kannalta? Joel kysyi sitten, ja vaikutti yhtäkkiä jotenkin aiempaa hermostuneemmalta.

Kiertelenkö vai sanonko suoraan... Kiertelystä oli harvemmin hyötyä, joten päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

- No lähinnä mä oon miettinyt sitä, että tiedän kyllä, mitä sä aikanaan teidän kiertäessä maailmaa olit mieltä parisuhteesta sellasen elämäntavan keskellä.

Joel katsoi mua vähän yllättyneesti, mutta jotenkin näin sen silmistä ehkä myös tietynlaisen helpotuksen mun suorapuheisuudesta.

- Mulla oli tosiaan sillon aika selvät ajatukset siitä, ettei sellanen sopinut mulle, se huokaisi.

- Mitkä sun ajatukset on nyt? Mä toivon, että sä vastaat rehellisesti.

Joel oli hetken hiljaa. Sitten se vastasi:

- Epävarmat. Mulla ei ole tiedossa lähes yhtään vapaa-aikaa ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen. Ja jos meidän paluu onnistuu siten ku me toivotaan, niin ne kiireet ei helpota vielä kymmeneen vuoteen. Mä tiedän vaan sen, että mikään vakavampi seurustelu ei onnistunut multa bändihommien keskellä sillon aikanaan. Ja en tiedä onnistuisiko nytkään ilman että kohta pilaisin kaiken tavalla tai toisella.

- Susta on parempi, että me ei jatketa yhdessä? mä kysyin suoraan.

- Se voi olla niin, Joel sanoi ja kuulosti siltä, että sen oli äärimmäisen vaikea sanoa nuo sanat ääneen.

Se tuijotti pitkään pöytää ja nosti sitten katseensa mun silmiin. Jollain lailla olin kokenut menettäneeni Joelin jo lokakuussa sillä hetkellä, kun poliisiauto kaartoi sinne oululaiselle sivukadulle, ja elänyt sen jälkeen jatkuvassa epävarmuudessa ja pienessä pessimismissä kaiken meihin liittyvän suhteen. Olin myös miettinyt mielessäni monta kertaa, että todennäköisesti mulle olisi tyttöystävänä tilaa sen elämässä vain tietynlaisissa vaikeissa olosuhteissa, ja meidän suhde voisi muuttua erilaiseksi, jos Joelin ei tarvitsisikaan elää yksinäistä etsintäkuulutetun elämää. Luultavasti siksi pystyin nyt suhtautumaan tähän kohtalaisen rauhallisesti verrattuna siihen, kuinka pahalta asia kuitenkin jossain syvällä mun sisällä tuntui.

- Toivottavasti tää ei tunnu susta siltä, että mä vaan jotenkin hyväksikäytin sua sen ajan kun kaikki oli ihan sekasin ja mulla ei ollut ketään eikä mitään muuta, ja sitten heti kun saan elämäni takaisin unohdan sut, Joel sanoi. - Se ei ole niin. Mä oikeesti rakastan sua, ja siksi pelkäisin vetää sua siihen paskaan, mitä parisuhteen yrittäminen mun kanssa tulisi erittäin todennäkösesti olemaan kun mulla on jatkuva kiire ja olen koko ajan ulkomailla. Ja kohta sä vaan vihaisit mua.

- Kyllä mä ymmärrän, sain sanottua, vaikka mun kurkkua kuristi niinku joku käärme olis kietoutunut sen ympärille. - Enkä mä voisi ikinä ajatella että sä oisit hyväksikäyttänyt mua. Meillä on ollut aika erikoinen mutta hyvä suhde. Ehkä se on parempi pitää lyhyenä ja loppuun asti hyvänä kuin yrittää väkisin jotain mikä ei tulis onnistumaan. Mulle on tärkeintä, että sä teet sitä mikä tekee sut onnelliseksi, kun oot saanut siihen uuden mahdollisuuden. Enkä mä halua olla millään lailla sen esteenä.

- En mä jotenkin ajatellutkaan sun suhtautuvan mitenkään muuten ku noin, Joel sanoi. - Sä oot aina ollut niin ihana ja halunnut mun parasta.

- Nähdäänkö me jatkossa enää ollenkaan?

- Jos sä vaan haluat, niin mä toivoisin enemmän ku mitään, että sä pysyisit jollain lailla mun elämässä.

- Kyllä mä haluaisin pysyä, mä vastasin ja todella tarkoitin sitä.