Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

3.

Aamulla me mentiin syömään aamiaista hotellin kolmannessa kerroksessa olevalle isolle parvekkeelle, josta oli kaunis näköala rannalle ja merelle. Aamiaisbuffetin valikoima oli yksi parhaista, mitä olin ikinä missään syönyt. Maisema palmurannalle ja merelle oli mieletön, ja Joel pöydän toisella puolella näytti sekin aika söpöltä hiukset vielä nukkumisen jäljiltä kivasti sekaisina. Missä vaiheessa mun elämästä tuli näin ihanaa? Neljä kuukautta sitten olin vielä pelännyt jokaista uutta päivää ja kotiovestani ulos astumista, ja töistä kotiin saapuessa tutkinut heti kaapit ja sängynaluset päivän aikana asuntooni mahdollisesti murtautuneen hullun Markon varalta.

Joelin puhelimeen tuli viesti juuri, kun me oltiin lopettelemassa aamiaista. Huomasin saman tien sen ilmeestä, että viestin sisältö sai sen levottomaksi.

- Jotain ikävää? mä kysyin.

- No...

Se ei sanonut enempää, antoi vaan puhelimensa mulle. Viestin lähettäjä oli Oleg Peskov. Se kirjoitti lähtevänsä Svetlanan kanssa suunnitellusti illalla kohti kotia, mutta tyttärensä päättäneenkin jäädä vielä kolmeksi viikoksi Bahaman rauhaan lukemaan syksyn tenttiputkea varten. Joelin tehtävä olisi tämän ajan huolehtia sen turvallisuudesta, auttaa sitä kaikessa missä se tarvitsi apua ja lopulta kyytiä se sitten kolmen viikon kuluttua lentokentälle. Mä tunsin hyvän tuuleni katoavan välittömästi mereltä puhaltavan tuulen mukana jonnekin todella kauas. En sanonut mitään, annoin vaan puhelimen takaisin Joelille ja tuijotin pöytää. Mä en voi nyt alkaa kiukutella Joelille tästä, eihän se tällasta pyytänyt. Silti mua raivostutti ajatuskin, että se kaunis ja hyväkroppanen nuori blondi pyörisi seuraavat viikot todennäkösesti puolialastomana Joelin ympärillä sen huomiota hakien. Se näytti iskeneen silmänsä Joeliin sillä hetkellä, kun oli nähnyt sen.

- Mahtoko sun näkemisellä ennen meidän lähtöä olla jotain tekemistä ton sen päätöksen kanssa, että se yllättäen haluaakin jäädä vielä sinne huvilalle, mä tuhahdin.

- Mä en tiedä. Olihan sen käytös tosi tungettelevaa siinä rannalla, Joel sanoi ja nousi pöydästä. Mäkin nousin, ja me lähdettiin kävelemään huoneelle päin.

- Et sä tietenkään voi tosta kieltäytyäkään, mä sanoin vaisusti.

- Niin, enhän mä voi, Joel vastasi. -Mutta mä tajuan kyllä hyvin, miltä tää varmaan susta tuntuu. Sen jälkeen miten se siellä käyttäytyi ennen meidän lähtöä.

- No eihän se hyvältä tunnu, jos sä vietät kolme viikkoo sen näkösen, yläosattomissa kulkevan muijan kanssa, mä sanoin ajatukseni suoraan.

Joel avasi hotellihuoneen oven ja mä menin sängylle istumaan.
Meidän juttu oli alkanut ja jatkunut niin erikoisella tavalla, että meiltä oli jäänyt kokonaan käymättä tavalliset suhteiden alkuun kuuluvat keskustelut siitä kuinka vakavassa suhteessa jo oltiin ja mikä ehkä vielä oli tai ei enää ollut sallittua muiden kanssa, koska me oltiin eletty niin eristyneinä omassa rauhassamme. Nyt kun kuvioon oli äkillisesti tunkemassa hetkeksi kolmas pyörä, mä heti huomasin kuinka mustasukkaiseksi ajatuskin mut teki. Joel istui mun viereen sängyn laidalle ja otti mut kainaloonsa.

- Mä teen pakolliset asiat sen Julian kanssa ja muuten keskityn suhun. En mä ole siitä kiinnostunut. Mä haluan vaan sut ja rakastan sua.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Joel sanoi rakastavansa mua. Sillä hetkellä kaikki ärsytys ja epävarmuus tuntui jotenkin väistyvän mun ajatuksista. Mä painoin pääni sen rintaa vasten ja vastasin, että mäkin rakastin sitä.

Kyllä mä yhden kolmeviikkoisen kestäisin sitä muijaa vaikka päälläni seisten. Sen jälkeen me voitaisiin taas jatkaa meidän normaalia elämää kahdestaan.

***

Lautta saapui iltapäivällä Freeportin kaupunkiin, ja me hypättiin bussiin, jolla pääsi vartin matkan lähelle Peskovien huvilaa. Oleg ja Svetlana pakkailivat jo matkalaukkujaan, ja lähtivät parin tunnin päästä lentokentälle, jonne Joel ne kyyti. Julia halusi lähteä mukaan saattelemaan vanhempiaan, vaikka epäilinkin oikean motiivin liittyvän enemmän kahdenkeskiseen paluumatkaan Joelin kanssa, sen verran tyytyväisen näköisenä se muija autoon näytti nousevan niukassa topissaan ja minihameessaan. Mitäköhän Joel mahtoi tuosta ihan oikeasti ajatella? Musta tuntui, että sen olisi pitänyt olla sataprosenttisesti miehiin päin, ettei Julian näköinen ilmestys olisi herättänyt siinä minkäänlaisia haluja.

En yllättynyt, kun Joel laittoi mulle vähän myöhemmin viestin, etteivät ne palaisi heti takaisin huvilalle. Julia oli kuulemma halunnut jäädä shoppailemaan ja syömään Freeportiin. Mä olin jo sängyssä niiden palatessa iltakymmenen maissa. Joel kävi nopeasti suihkussa, ja tuli sitten mun viereen sänkyyn.

- Miten teidän reissu meni? mä kysyin peläten vastausta jo vähän ennakkoon.

- Mitähän mä tohon vastaisin, Joel sanoi. - Julia on kuulemma 21, mutta musta tuntuu että moni 13-vuotiaskin on henkisesti kypsempi kuin se. Se näyttää olevan tottunut saamaan elämässään kaiken haluamansa.

- Okei..

- Ja mua vähän mietityttää miten se reagoi, jos ei saakaan jotain mitä haluais.

- Mitä sä tarkotat? mä kysyin, vaikka jollain tasolla jo aavistin mitä oli tulossa.

- Kotimatkalla se sano hyvin suoraan mitä musta haluaa. Se olis halunnut pysähtyä jonnekin levennykselle tien sivuun ja tehdä sen autossa. Tai että olisin mennyt sen makuuhuoneeseen tänne perille päästyä. Se tuntu loukkaantuvan helvetisti, kun en suostunut.

- Voi vitun ämmä, mä kirosin hiljaa.

- Näistä saattaa tulla vaikeet kolme viikkoo, Joel sanoi ja nosti mun paidan helmaa. Sitä tuntui jotenkin rauhoittavan mun arpien kuvioiden tutkiminen ja seurailu.