Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

11.

Se viimeinen paska muutti kaiken meidän elämässä.

Joel pyöri päivän levottomana ympäri taloa ja seuraavan yön unettomana sängyssä. Aamulla mun herättyä se kertoi tehneensä yöllä suunnitelmia, joista kysyi mun mielipidettä. Todella riskialttiiltahan ne kuulosti, mutta kyseessä oli niin isot asiat, että musta tuntui että sen piti saada tehdä nyt täysin itse päätöksensä.

Iltapäivällä Joel soitti Oleg Peskoville, ja ilmoitti joutuvansa lopettamaan talonvahdin työt henkilökohtaisista syistä. Puhelun loputtua se kertoi Peskovin ymmärtäneen asian ja luvanneen lähettää uuden työntekijän paikalle muutaman päivän sisään. Itse se oli kuulemma tulossa Bahamalle vasta parin kuukauden kuluttua joulua viettämään vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Tuon kuultuani huokaisin helpotuksesta. Oltiinpahan väistetty sekin luoti tällä lähtöpäätöksellä, vaikka Julia tuskin aivan yhtä päällekäyvästi olisi pystynyt toimimaan vanhempiensa läsnäollessa.

Koin myös jotakin yleisempää helpotusta siitä, että Joel pääsisi pois Olegin alaisuudesta. Vaikka sen hommat huvilalla oli olleet helppoja ja sinänsä laillisia, niin Julian tapaus oli osoittanut, että näiden mafiaporukoiden maailmassa pätivät silti täysin omat järjettömät lakinsa, joiden vuoksi saattoi joutua vaikeuksiin tai uhkaan päästä hengestään täysin yllättäen.

Kolme päivää puhelun jälkeen huvilan oven taakse saapui nuori, rakastuneen oloinen pariskunta, joka tuntui olevan todella innostunut mahdollisuudestaan asua Bahamalla. Joelin tilalle tuleva mies oli noin 25-vuotias ja huomiota herättävän komea. Mun kävi jo etukäteen sääli niiden parisuhdetta. Julia saattaisi kummasti innostua taas pidentämään lomaansa täällä joulun jälkeenkin.

Vuorokautta myöhemmin me istuttiin lentokoneessa matkalla Norjaan ja sitä kautta Suomeen.

***

Lennolla Osloon meidän paikat oli eri puolilla konetta, koska me ei oltu tehty yhteistä lentovarausta vaan molemmat omamme. Joel ei halunnut mun joutuvan ongelmiin, jos se jäisi matkustaessa kiinni ja mut tavattaisi sen seurasta. Euroopassa sen riski tulla tunnistetuksi oli paljon isompi kuin Bahamalla ja Amerikassa. Oslon kentältä me jatkettiin kuitenkin yhdessä mun vuokraliikkeestä noutamalla autolla rajan yli Ruotsiin ja sieltä Tornioon ja Ouluun. Joel oli suunnitellut pääsevänsä varmemmin perille siten, ettei se yrittäisikään lentää Suomen kentille.

Me ei pysähdelty ajomatkalla kuin tankkaamaan, ja rajanylitykset sujui hyvin, koska mitään pysäytyksiä tai tarkastuksia ei ollut. Silti huomasin molempien rajojen lähestyessä hikoilevani tuskaisesti. Tällainen liikkuva elämä Suomen lähelläkään olisi kyllä pidemmän päälle huonoksi mun verenpaineille. 19 tuntia Oslon lennon laskeutumisen jälkeen me saavuttiin pohjoisen suunnasta moottoritietä Ouluun.

Joel oli vuokrannut uudella henkilöllisyydellään meille airbnb:n kautta rivitaloasunnon vähän keskustan ulkopuolelta pienen sivukadun päästä. Sijainti oli tuntunut suorastaan täydelliseltä meidän saapumisen tarkoitukseen nähden, ja omistajaankaan ei tarvinnut törmätä, kun se oli jättänyt avaimen sovitusti postilaatikkoon. Joel epäili poliisin tarkkailleen pitkään sen läheisten asuinalueita huhtikuussa sen jälkeen kun se oli etsintäkuulutettu, mutta nyt elettiin jo lokakuuta, ja Joelin varmaankin oletettiin karanneen kauan sitten ulkomaille. Tuntui epätodennäköiseltä, että tätä paikkaa enää tarkkailtaisi erityisen aktiivisesti.

Oli jo iltamyöhä, ja me päästiin ajamaan viimeiset pikkutiet asunnon pihaan ja siirtymään sisätiloihin ilman että Joelin täytyi yrittää piilotella itseään, koska pimeässä ei liikkunut ketään. Olin matkalla hakenut meille vähän syötävää huoltoaseman kaupasta, ja huomenna voisin käydä täydentämässä ruokavarastoja. Joel ei ollut suunnitellut liikkuvansa asunnosta kuin yhteen paikkaan.

Meillä ei ollut aavistustakaan kauanko me vietettäisi Oulussa ja mitä sen jälkeen tapahtuisi. Suunnitelmat oli tehty vain tähän asti. Realistisia vaihtoehtoja etsintäkuulutettuna elämiseen ei ollut rajattomasti, varsinkin jos halusi jatkossa vältellä rikollisten tahojen kanssa toimimista. Jonkin verran mua myös mietitytti Joelin vähän levoton perusluonne. En ollut täysin varma siitä, kuinka kauan se vielä olisi Bahamalla oikeasti viihtynyt, mikäli tätä Oulun tilannetta ei olisi tullut. Se ei ollut varsinaisesti lomailijatyppiä, vaan kaipasi ohjelmaa elämäänsä, ja hienoista puitteista ja hyvästä palkasta huolimatta oleilu Bahaman huvilalla oli kuitenkin ollut aika tasaista ja virikkeetöntä.

Me oltiin tietysti myös puhuttu mahdollisuudesta, että se voisi jäädä kiinni Suomeen tultuaan. Se oli silti halunnut ottaa riskin, koska halusi ehdottomasti nähdä veljensä, jonka vakavasta sairastumisesta ja kiireellisestä, isoja riskejä sisältävästä pian tulossa olevasta leikkauksesta se oli nähnyt Instagramista tiedon.

- Sen asunnossa näkyy olevan valot, eli se ei oo joutunut onneksi sairaalaan, vaan pystyy odottamaan leikkausta kotona, Joel sanoi verhojen takaa pihamaan toisella puolella olevaa rivitaloa katsellessaan. - Mä taidan nyt mennä heti käymään sen luona.

- Okei. Onkohan se yksin siellä?

- En tiedä mutta mä otan riskin. Mulla ei ole sen tai kenenkään numeroo, kun hävitin ne jossain kohtaa kun loppuaikana Suomessa vaihdoin monta kertaa puhelinta. Ja vaikka olis niin en uskaltaisi soittaa ja varmistaa asiaa, kun en tiedä vittuakaan siitä, voisko poliisi vielä kuunnella sen puheluita yrittäessään päästä mun jäljille. Olis kannattanut ottaa paremmin selvää tällaisista asioista ennenku alko rikolliseksi, se tuhahti.

Jäin hermostuneena sängylle makoilemaan Joelin lähtiessä ulko-ovesta. Tuntui aika epätodelliselta olla yhtäkkiä sen kanssa Suomessa ja vielä kaupungissa, jossa se ehkä tunnettiin kaikkein parhaiten.

Avasin aikani kuluksi puhelimestani uutissivustot, joita en ollut katsellut useampaan päivään pitkän matkustamisen aikana. Otsikko Iltalehden sivustolla sai mut pomppaamaan kiihtymyksestä istualleni.

"KAKSI HUHTIKUISEN KAKSOISMURHAN EPÄILTYÄ TAVOITETTU ESPANJASSA

Huhtikuussa Helsingin Vuosaarenlahden venesatamassa tapahtuneen raa'an kaksoismurhan johdosta etsintäkuulutetut Rami Heiskanen ja Rikardo Raudsepp on pidätetty Espanjan Marbellassa. Tapauksen kolmas epäilty Joel Hokka on edelleen tavoittamatta..."

Ne oikeat murhaajat, keiden seurassa Joel epäonnekseen oli tapahtumailtana ollut, olivat jääneet kiinni. Mitäköhän ne puhuisivat kuulusteluissa? Oliko tää Joelin kannalta hyvä vai huono juttu?