Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

24.

Olisin tietysti voinut kysyä Joelilta viestillä oliko se tulossa bileisiin, tai pyytää Kiiaa utelemaan Sergeiltä mitä Joel oli kutsuun vastannut. Jostain syystä en kuitenkaan tehnyt niin. Jos tietäisin sen olevan tulossa, mun pitäisi varmaan mainita Teemulle asiasta, enkä tiennyt miten se reagoisi. Turhaa draamaa en nyt jaksaisi yhtään. Ja sitä paitsi epäilin Joelin tuloa, koska IG:n perusteella sillä näytti olevan omat tiiviit kuvionsa ja kaverinsa Helsingissä vähäisellä vapaa-ajallaan.

Teemu lähti jo aikaisin lauantaiaamupäivänä Susannalle, josta ne porukalla suuntaisivat laivalle vievään bussiin, joten mäkin kävelin Lauralle. Sieltä me lähdettiin jonkin ajan kuluttua Hervantaan Kiian ja Sergein kerrostaloasunnolle auttelemaan juhlien järjestelemisessä. Vieraat oli kutsuttu paikalle neljäksi.

Muut lähtivät vielä porukalla Prismaan ja Alkoon ostamaan viimisiä juomia ja muita tarjoiluita. Mä jäin siivoamaan keittiötä Kiian aamupäivän leipomisista tulleista tiskeistä ja sotkusta ja vahtimaan ovikelloa, koska jotkut kauempaa tulevat vieraat saattaisivat ilmestyä paikalle jo ennen neljää. En vieläkään kysynyt, mahtoiko Joel olla yksi näistä kauempaa tulevista. Pelkäsin vähän pettyväni, jos vastaus olisi ei, ja halusin säilyttää tän pienen mukavan jännitykseni viimiseen asti. Ei mulla ollut aikomusta sen kanssa mitään kiellettyä puuhata, mutta todella mielelläni juttelisin sen kanssa rauhassa kuulumisia, kun meidän Provinssin tapaaminen oli keskeytynyt niin tylsästi.

Siksi mun sydän alkoikin heti hakata aika kierroksilla, kun ovikello soi noin vartti toisten lähdettyä. Kävelin jännittyneenä ovelle.. enkä voinut estää hymyä kun sen avattuani näin Joelin rappukäytävässä.

- Mehän nähdään nykyään kivan usein, se sanoi ja halasi mua. Sen kevyt hajuveden tuoksu oli sama kuin sillon vuosia sitten, ja tuntui heti heittävän mut johonkin muistoihin jopa enemmän kuin sen näkeminen.

- Tuu sisään. Mä oon yksin täällä, kun muut on vielä ostoksilla.

Joel astui eteiseen.

- Sun mies ei tuu tänne tänään, se kysyi tai ehkä ennemmin kommentoi.
Ne oli näköjään jutellut asiasta Sergein kanssa.

- Niin. Meille tuli päällekkäiset juhlat tälle viikonlopulle ja se meni niihin toisiin.

- Okei, hyvä, Joel sanoi. - Tai siis.. Mua ei varsinaisesti haittaa että voin puhua sulle ilman pelkoo että joku tulee heti viereen loukkaantumaan asiasta.

- No joo.. Sori vielä se Provinssin tilanne.

- Eihän se sun syytä ollut.

- Hm, mutta oisin mäkin siinä voinut toimia jotenkin muuten ku lähtee menemään. Olin vaan ollut koko päivän vähän stressaantunut, niin meni joku viiminen hermo siinä kohtaa.

- Sen perusteella mitä sä niistä muijista puhuit ja miten ne käyttäyty en ihmettele jos niiden seura sua stressasi.

- No siksi mä en yleensä vietä niiden kanssa aikaa jos ei ole pakko. Haluatko jo tässä välissä kahvia? Vai odotatko juhlien tarjoiluun asti?

- Voisin mä ottaa. Junan kahvi oli kamalaa tiskivettä.

Mä laitoin kahvin tulemaan ja siivosin sen tippuessa vielä kesken jääneet keittiön tasot.

- Ne on vaalentuneet paljon, mutta näyttää edelleen yhtä kivoilta, Joel totesi pöydästä mun kurkottaessa nostamaan pesemääni kulhoa tiskikaapin ylähyllylle.

- Täh?

- Sun arvet. Ne näkyi kun sun paidan helma nousi kun kurkotit.

- Aa. No kiva että maailmassa on edes yksi ihminen kenen mielestä ne on muka kauniit, mä nauroin.