Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka

26.

Keräsin itseäni lattialla pitkän aikaa. Mun olo tuntui epätodelliselta, mutta samaan aikaan tiesin, että tää kaikki oli todella totta. Yritin koota ajatuksia ja miettiä, mitä seuraavaksi tekisin. Ensimmäinen vaihe oli nousta lattialta ylös. Seuraavaksi muhun iski kamala tarve tietää lisää. Tietää kaikki.

Puhelimeen liittyvää peittelyä pidettiin yleisesti merkkinä salailemisesta, mutta Teemu ei ollut koskaan piilotellut puhelintaan multa. Se oli joskus jopa pyytänyt mua katsomaan sieltä reittejä meidän ajaessa vieraassa paikassa ja mun istuessa repsikan paikalla, ja kertonut silloin pin-koodinsakin. Viimeksi kesällä Provinssiin mennessä.

Sen sijaan työkoneellaan se istui aina suljettujen ovien takana, mitä en ollut osannut ihmetellä. Rauhaahan siinä varmasti kaipasi keskittymistä vaativia suunnittelutöitä tehdessä. Mutta voisiko koneella olla muutakin? Olin kerran sattunut vahingossa Teemun huomaamatta näkemään koneen salasanan viedessäni sille kahvia, ja salasana oli ollut niin huvittava että se oli jäänyt mulla kerrasta mieleen. Toivoin ettei Teemu ollut vaihtanut sitä sen jälkeen. Se mitä seuraavaksi tein oli varmasti jonkun mielestä väärin, mutta nyt mun oli vaan pakko saada tietää. Avasin koneen ja sydän hakaten kirjoitin alykasinsinoori90 salasanakenttään. Se toimi.

En tiennyt yhtään mitä etsiä koneelta. Menin ensimmäisenä katsomaan tallennettuja kuvia, mutta niitä oli aika vähän eikä niissä ollut mitään ihmeellistä. Tiedostoissa näytti muutenkin olevan lähinnä Teemun töihin liittyviä asioita. Seuraavaksi klikkasin työpöydältä sähköpostin kuvaketta, ja toivoin sen aukeavan ilman salasanakyselyitä. Näin tapahtuikin.

Ylimpänä oli muutama lukematon posti, jotka otsikoiden perusteella sisälsivät tarjouksia kotivakuutuksesta. Niiden alapuolella oli sekalaisen näköisiä viestejä, ja lähes joka toisena lähettäjänä oli Emilia Salonoja. Teemu oli aika järjestelmällinen ihminen, ja oli varmaankin poistanut kaikki turhat viestit sitä mukaa kun niitä oli tullut, koska aika nopeasti vierittämällä pääsin viesteissä yli kahden vuoden päähän, josta Emilialta tulleet näyttivät alkavan.

Kaksi vuotta?!

Seuraavat puoli tuntia luin Emilian ja Teemun toisilleen lähettämiä viestejä. Oksettava, epätodellinen olo vyöryi mun päälle koko ajan voimakkaampana, kun totuus alkoi paljastua.

Ensimmäisen kerran ne olivat päätyneet vahingossa sänkyyn Susannalla järjestettyjen bileiden jälkeen mun ollessa koulutusmatkalla Kuopiossa. Meidän suhde oli siinä vaiheessa kestänyt alle vuoden. Satunnainen seksi oli jatkunut säännöllisesti sen jälkeen, ja Teemu oli näiden tapaamisten aikana aina valehdellut mulle olevansa Susannan luona tai sen asioilla. Ja mä hölmö olin pitänyt sen siskoa erityisen paljon palveluksia pyytelevänä, vaikka todellinen syy Teemun menoille oli koko ajan ollut tämä.

Viime vuoden lopulla Teemun ja Emilian suhde oli muuttunut syvemmäksi, ja ne olivat alkaneet suunnitella yhteistä elämää. Asiaa vain vielä haittasi se, että Emilia oli viikot Jyväskylässä ja Teemun työ piti sen Tampereella, koska etäpäiviä oli korkeintaan pari viikossa. Niiden seuraavaksi keksimä suunnitelma sai mulle sellaisen raivonsekaisen kuvotuksen, että pelkäsin oksentavani kohta sisuskaluni pihalle. Ne haaveilivat avoimesti yhdessä olemisesta ja omasta talosta Tampereella, jonka sitten tammikuussa ostivatkin. Emilian taloudellinen tilanne opiskelijana oli kuitenkin niukka, ja Teemu halusi aluksi auttaa sitä yhteisten asunto- ja remonttilainan osuuksien maksamisessa. Se vain tarkoitti sitä, että Teemulla olisi itselläänkin jonkin aikaa rahallisesti todella tiukkaa ennen Emilian loppuvuodesta tapahtuvaa valmistumista ja töihin siirtymistä. Sen vuoksi Teemun oli järkevää asua vielä hetki mun kanssa, koska mulla oli paljon säästöjä, ja pahoitellen pyytää mua jonkin aikaa maksamaan senkin osuudet meidän vuokrasta ja kaikista elämisen kustannuksista sillä perusteella, että "Susannan talon" remontti veisi siltä rahaa. Sen lupaama asian myöhempi hyvittäminen vain ei tulisi koskaan tapahtumaan, vaan marraskuun aikana se ilmoittaisi mulle haluavansa erota. Viesteissä myös naureskeltiin Teemun aidon näköisille mustasukkasuuskohtauksille Provinssissa, jotka se oli keksinyt järjestää ihan vaan siksi että näyttäisi siltä, että se oli vielä kiinnostunut musta. Elokuun alussa laivalla ne olivat luonnollisesti ottaneet yhteisen hytin kahdestaan, kun mun lähtö oli peruuntunut.

Mua oli petetty viimiset kaksi vuotta säännöllisesti, ja koko tämän vuoden roikutettu mukana vain rahoittamassa noiden kahden kusipään yhteisen elämän alkuun saamista. Ja tästä teatterista olivat ilmeisesti Susannan lisäksi tietoisia niiden muutkin yhteiset kaverit.

Mä en ollut ikinä tuntenut itseäni yhtä sinisilmäiseksi idiootiksi kuin ne sähköpostit loppuun kahlattuani. Ne kaksi olivat alkupään viesteissä käymänsä pohdinnan perusteella päättäneet pitää yhteydenpitonsa lähes täysin sähköpostin varassa, koska jatkuva puhelimella viestittely olisi voinut olla epäilyttävää tai mä olisin vahingossa saattanut nähdä Teemun näytölle pomppaavia viestejä.

Mua oli joskus nuoruuden suhteessa petetty, ja paskaltahan sellanen aina tuntui. Mutta nyt... Oliko tällaselle edes olemassa sanaa? Pettäminen tuntui niin mitättömältä ilmaisulta, ja jopa kaksoiselämä vähättelevältä.

Ja mä vitun hölmö olin jättänyt Joelin suutelemisen väliin elokuussa baari-illan päätteeksi, koska en halunnut harrastaa toisen selän takana pientäkään pettämistä. Olin tuhlannut yli kaksi vuotta elämästäni helvetin petolliseen kusipäähän ja pitänyt sitä luotettavana ihmisenä. Vitutus, ahdistus ja suru puristi rintakehää sellaisella voimalla, että hengittäminenkin oli jotenkin vaikeeta. Mun oli päästävä tästä asunnosta pois ja äkkiä.

Sammutin tietokoneen. Nostin lattialle jääneen, pöytätason alta löytämäni Teemun ja Emilian nimellä tehdyn talon kauppakirjan ja yritin laittaa sen teipeillä takaisin paikalleen piiloonsa mahdollisimman samalla tavalla kuin miten muistin sen siellä olleen. Sitten otin puhelimeni. Ohitin viimeisimmissä puheluissa ylimpänä näkyvät Lauran ja Kiian numerot, koska tiesin niiden paria tuntia aiemmin lähteneen Sergei mukanaan kohti Helsinkiä siellä illalla olevalle Ghostin jäähallikeikalle. Sen sijaan etsin yhteystiedoista pari päivää aiemmin Suomeen palanneen Joelin numeron.