NOIN KOLME VUOTTA MYÖHEMMIN
+22 astetta ja puolipilvistä, eli mukavan lämmin muttei liian kuuma festarisää. Grilliruoka maistui hyvältä ja päivän toinen lonkero saattoi jo olla vähän noussut päähän. Join sen verran harvoin, että sain jo vähemmästäkin seitinohuen kännin. Vaikka puitteet ympärillä oli kunnossa, niin en silti erityisemmin nauttinut tästä myöhäisen iltapäivän vietosta Provinssin leirintäalueella. Syynä siihen oli seura, jossa en viihtynyt.
Teemun kanssa meillä oli periaatteessa kaikki hyvin, mutta tähän reissuun lähtemisestä meillä oli ollut viime viikkoina erimielisyyksiä. Se mies vain oli umpisokea siskonsa käytökselle. Susanna oli Teemua vuoden nuorempi, ja tuntunut mulle tuntemattomasta syystä inhoavan mua meidän ensitapaamisesta lähtien. Kai me oltiin sen muijan kanssa kuin yö ja päivä, mutta en silti keksinyt mikä mussa oli sen mielestä niin kamalan ärsyttävää. Mun mielestä se taas sekaantui liikaa veljensä elämään, ja välillä ihmettelin kuinka se viitsi olla jatkuvasti pyytämässä Teemulta isoja, aikaa vieviä palveluksia. Viimiset puoli vuotta Teemu oli viettänyt lähes kaiken vapaa-aikansa remontoimassa Susannan Tampereen laidalta ostamaa vanhaa taloa, ja mun käsittääkseni käyttänyt hommaan paljon myös omaa rahaansa. Ainakin se oli pahoitellut rahatilannettaan ja sitä, että mä olin joutunut viime aikoina maksamaan lähes täysin meidän yhteisen elämän kulut, laskut ja ruokaostokset. Ja meidän viidennessä kerroksessa sijaitsevan, hienoilla näköaloilla varustetun kolmion vuokran, joka ei ollut halpa. Teemu oli kyllä luvannut hyvittää kaiken sitten myöhemmin sekä rahallisesti että viemällä mut kahdenkeskiseen reissuun remonttikiireidensä helpottaessa, joten olin antanut asian olla ilman huomautteluja. Mulla oli kuitenkin mukavasti säästöjä jäljellä mun muutaman vuoden takaisesta asuntoni ja omaisuuteni myymisestä.
Raha-asioita enemmän mua oli ajoittain vaivannut se, että Susannan talolla oli ollut paljon pyörimässä ja auttelemassa myös Susannan kaveri Emilia, jonka olin huomannut katselevan Teemua sillä silmällä. Joskus paikalla käydessäni mulle oli tullut jonkinlainen neljäs pyörä -fiilis, kun katsoin niiden kolmen keskinäistä puuhailua. Emilia opiskeli Jyväskylässä ja vietti vain viikonloput Tampereen seudulla, mutta olin kuullut sen olevan pian valmistumassa, minkä jälkeen se oli muuttamassa takaisin näille seuduille. En uskonut Teemun pettävän mua, mutta pystyin kuvittelemaan innon ja vahingonilon, jota Susanna olisi tuntenut saadessaan parittaa veljensä Emilialle. Tilanne tuntui rasittavalta ja jotenkin naurettavalta, kun tässä oltiin kuitenkin kaikki täysin aikuisia ihmisiä, ja olin nuorempana ajatellut ja toivonut tämän tyyppisten ihmissuhdedraamojen kuuluvan korkeintaan johonkin kypsymättömään teini-ikään.
Ja tässä sitä nyt vietettiin festareita Teemun, Susannan ja Emilian kanssa. Lisäksi paikalla oli Susannan ja Teemun nuoruudesta asti tunteneet Jenna ja Lauri, jotka olivat kihloissa. Muut olivat pystyttäneet teltat, joissa meinasivat yöpyä, mutta mä olin sanonut Teemulle, että olin sen verran mukavuudenhaluinen että halusin yöllä omaan suihkuun ja pehmeään sänkyyn. Me oltiin siis varattu hotellihuone, mutta tultu tänne muiden seuraan grillaamaan ja aloittelemaan iltaa.
Vilkaisin kelloa. Kohta viisi. Tunsin mahanpohjassani pientä jännitystä. Vielä kaksi tuntia. Sitten näkisin Joelin. Tosin vain lavalla, seistessäni itse todennäköisesti vähän kauempana yleisön joukossa. Mutta silti. Tieto tästä keikasta oli saanut mut taipumaan lähtemään koko Provinssiin. Siitä oli melkein kolme vuotta, kun me oli Joelin kanssa viimeksi nähty ja pidetty yhteyttä. Kun Blind Channel oli yli kolme vuotta sitten keväällä tehnyt paluun, me oltiin vielä jonkin aikaa tapailtu, mutta aika pian elämä oli vienyt meitä eri suuntiin. Joel oli ollut kiireinen eikä kokenut pystyvänsä enää mihinkään vakavampaan, vaikka selvästi oli edelleen rakastanut mua. Mä olin nauttinut kevyemmästäkin tapailusta sen kanssa, mutta sen vuoden syksyllä Teemun tavattuani mun oli ollut pakko lopettaa yhteydenpito Joeliin, kun mun ja Teemun juttu alkoi syventyä.
Vaikka olinkin jo ollut rakastumassa Teemuun, niin Joelin tapailun lopettaminen oli ollut mulle kova paikka. Ja niin se oli näyttänyt olevan Joelillekin, vaikka se varmaan oli osannut odottaa niin käyvän ennemmin tai myöhemmin. Meidän suhde oli kuitenkin ollut aika erityislaatuinen. Olin seurannut näinä vuosina somesta sen ja bändin elämää, ja ollut tyytyväinen kun niiden menestys näytti jatkuneen ja kasvaneen siitä, mihin se oli aikanaan kiertueella sattuneen onnettomuuden takia muutamaksi vuodeksi keskeytynyt.
- Joko me ollaan valmiita lähtemään alueelle? Susanna kysyi, ja sen äänestä huomasi sen päässeen jo hyvään nousuhumalaan.
Kaikki näyttivät saaneen kertakäyttölautasensa tyhjiksi, joten me alettiin siivota piknik-vilttiämme roskista ja tyhjistä tölkeistä ja valmistautua siirtymään festareille.
YOU ARE READING
Bahama Dreams And Nightmares || Joel Hokka
FanfictionJatko-osa Erämaassa-kirjalle, lue se ennen tätä ✌️ Miten elämä vakavista rikoksista etsintäkuulutetun Joelin kanssa jatkuu, kun on siirrytty Lapin erämaasta toisenlaisiin maisemiin? Tässä kirjassa meen aika samalla linjalla kuin Erämaassa-tarinassa...