Ever

Vai niin

Silmät tuijottivat minua kulmasta kulmaan ja laidasta laitaan. Saatoin jo nähdä hahmon kasvot vähän paremmin.

Henkäisin syvään ja nousin istumaan. Hahmo vain jatkoi tuijottamistaan, kunnes tämä katosi pimeyteen.

Nousin vapisten ylös, ja tutkin jalkaani. Muistin mitä oli tapahtunut, mutta silti jalassani ei ollut naarmun naarmuakaan. Se oli ihmeellistä.

Takerruin ovenkahvaan ja yritin avata tätä jälleen suurella raivolla.

Otin pari askelta taaksepäin, ja juoksin ovensuuntaan. Otin potku asennon, ja löin itseni suoraa päätä ovea päin.

Ovi otti minut vastaan, mutta heitti sitten minut takaisin maahan makaamaan.

Nousin hitaasti ylös istumaan pidellen samalla verisestä käsivarrestani kiinni.

Nousin ylös puiselta narisevalta lattialta, ja potkaisin ovea uudestaan. Se ei auennut millään. Jotenka siis päätin jatkaa matkaani pimeään huoneeseen, vaikken uskonutkaan selviäväni tästä uhrauksesta, jonka olin juuri tekemässä.