Ever

Susi

Kävelin pieniä polkuja pitkin, ja yritin paikantaa paikkaa missä olin. En kuitenkaan tiennyt. En mitään. Minulla ei edes ollut kännykkääni mukana. Enkä ollut ehtinyt ostamaan uuttakaan. Katselin ympärilleni. "Hmm...." Hymähdin kun kuulin askeleita takaatani. Käännyin ympäri samalla kun kiljahdin. "Kuka siellä?!" Huudahdin ja tuijotin metsän suuntaan, josta kuului jotakin. Se tuli vain lähemmäksi ja lähemmäksi.

Aloin perääntymään, ja tuijottelin ympärilleni. Yritin etsiä suojaa. Piilopaikkaa. Kunnes näin sen. Puskista nousi esiin susi. Susi? Taasko? Ei voi olla totta! Miettisin mielessäni, että nytkö susi hyökkäisi kimppuuni ja raatelisi minut? Tuijotin sutta suoraan syvälle tämän sinisiin silmiin. Ja se tuijotti minua tietenkin takaisin. Tuntui siltä, kuin se olisi halunnut kertoa minulle jotakin.

Kumarruin maahan, ja nostin kättäni ylöspäin. Susi käveli luokseni. Ensin se hieman epäröi, kunnes se puski päätään käteäni vasten. Silitin sutta ja katsoin sen kiiltävää harmaata turkkia. Hymyilin tälle, ja tämä juoksi pois metsän suuntaan kuultuaan ulvonnan, jonka minäkin olin kuullut. Susi katsoi ensin minuun, ja sitten se juoksi pois.

Jäin istumaan maahan. Halusin itkeä. Mutta toisaalta halusin nauraa. Itkeä Jasesta. Nauraa kauniille sudelle, joka oli vähän niinkuin lohduttanut minua. Mutta se taisi haluta minun seuraavan sitä, joten nousin ylös ja lähdin suden perään.