Ever

Joka hetki metkitsee

Kävellessäni Sierran ja kahden muun "vartijan" rinnalla, saatoin alkaa tuntea jo hieman toivon pilkahdusta itsessäni. Sen suhteen siis, että löytäisimme Jasen kunnossa. "Kuinka pitkä matka vielä?" Sain kuiskattua Sierralle, kun huomasin kahden muun soturin kävelevän edellämme miekat esillä valmiina kaikkeen. "En osaa sanoa." Sierra vastasi ja jatkoi tuijottamista. Hän katsoi kahta vartijaamme niin halveksuen, että minun oli pakko sanoa jotakin. "Hei, Sierra." Sanoin ja pysäytin tämän siihen paikkaan. "No mitä, Ever?" Sierra sanoi ja katsoi vihoissaan ympärilleen. "Tiedän ettet pitänyt tästä ajatuksesta että kaksi vartijaa lähtevät suojelemaan meitä. Mutta mitä muita vaihtoehtoja meillä olisi muka ollut? Sinun veljesi Lucas ei olisi koskaan päästänyt meitä lähtemään kahdestaan." Sanoin päättäväisenä. "Noh, saatat olla oikeassa." Sierra sanoi haikeasti. "Älä ole tuollainen. Älä ole minulle vihainen." Sanoin ja katsoin jalkoihini. "Joo joo en en. Tule, mennään. Tai muuten jäädään jälkeen." Sierra sanoi ja lähti ottamaan kahta vartijaamme kiinni. "Huoh... okei." Sanoin ja lähdin kävelemään perään.

"Seis!" Vartija huudahti ponnari heiluen ja pysäytti minut ja Sierran kädellään. "Mitä nyt Rose?" Toinen vartija kysyi ja katsoi tätä ymmällään. "Kuulin jotain." Rose sanoi ja katsoi minuun. "En minä kuullut mitään." Toinen vartija sanoi ja katsoi ympärilleen hölmistyneenä. "Niin, Thomas. Koska et koskaan keskity tarpeeksi." Rose sanoi ja kopautti Thomasia päähän. "Auts!" Thomas huudahti ja katsoi Roseen pitkään kulmat kurtussa. "Hei, lopettakaa nyt tuo riitely! Se ei ratkaise yhtään mitään!" Sierra sai huudettua ja molemmat hiljentyivät kuin seinään. Tuota minä juuri Sierrassa ihailin. "Olette oikeassa. Olen pahoillani." Rose sanoi ja katsoi anelevasti Sierraa. Sillä välin Thomas kyykistyi ja nosti maasta kukan. "Hetkinen....." Thomas sanoi ja katsoi ympärilleen. "Me emme ole enää Luontotaistelijoiden alueella." "No missä sitten?" Sierra kysyi. "Olemme ihmissusien alueella." Thomas sanoi. Sierra näytti järkyttyneeltä. Hän ei tainnut aavistaa ollenkaan. Enkä kyllä minäkään.

"Mitä me täällä oikein teemme? Meidänhän pitäisi etsiä Jasea, muistatteko?" Sierra kysyi ärsyyntyneesti. Ja hänen puheessaan saattoi kuulla pienen pelon häivähdyksen. "Mehän olemme yrittäneet etsiä täydellistä paikkaa, jossa paikantaa hänet. Ja olemme juuri tainneet löytää sen." Thomas sanoi ja katsoi ylöspäin. Kaikki muutkin, mukaan lukien minä, katsoimme, kuinka kaunis kukkia kasvava puu loisti auringon valossa. "Ehkä täällä on hyvä paikka tehdä paikannusloitsu." Rose sanoi ja alkoi keskittymään. "Mutten ymmärrä, olemmeko siis ihmissusien alueella vai emme?" Sain kysyttyä ujoudestani huolimatta. "Tavallaan kyllä. Tämä puu on Luontotaistelijoiden ja ihmissusien alueiden raja. Tästä siis alkaa ihmissusien alue." Thomas sanoi ja katsoi metsän synkkyyteen. "Okei." Vastasin ja ihailin loisteliasta puuta, joka oli näemmä kiinnittänyt Sierrankin huomion. Hänen silmissään näki kyllä huolestuneisuuden. Kävelin tämän luokse ja asetin käteni tämän olkapäälle. "Hei, onko kaikki hyvin?" Kysyin ja otin käteni pois. "Joo on on." Sierra vastasi jälleen haikeasti ja kääntyi minusta poispäin. "En oikein usko tuota. Me löydämme Jasen, ihan varmasti." Sanoin ja hymyilin tälle pienen hymyn. Sierra kääntyi minuun päin, ja näytti erittäin järkyttyneeltä. "Niin. Tiedän sen. Mutta se ei ole ainoa asia josta olen huolissani." Sierra vastasi, ja katsoi synkkään pimeyteen. "No, mistä sitten?" Kysyin. "Hei, meidän pitää tehdä nyt se paikannusloitsu ennen kuin tulee pimeä. Oletteko valmiita?" Rose kysyi ja katsoi taivaalle. "Joo, ihan hetk....." Sanoin, mutta sitten Sierra keskeytti minut: "Joo, tottakai." Sierra sanoi ja kuivasi pienet kyyneleensä tämän hihaan, jotka olivat vuotaneet huomaamattani. "Hienoa! Tulkaa!" Rose sanoi ja juoksi Thomasin luokse. Sierra lähti kävelemään näitä kahta kohti, ja kääntyi minun puoleeni. Hän viittosi minua tulemaan, joten menin.

Asettauduimme kaikki yhteen pieneen piiriin. Pidimme toisiamme käsistä, ja katsoimme ylöspäin. Thomas ja Rose alkoivat lausumaan jotain pientä lausetta, ja Sierra yritti kerätä voimiaan. Minä yritin vain pysyä hengessä mukana, sillä en tosiaan tiennyt mitä oikein piti tehdä. Ja minua tähän paikannusloitsuun ei edes tarvittu. Yritin kuitenkin kerätä sisälleni voimaa, jotta löytäisimme varmasti Jasen. "Okei, olemme valmiita siskoni kanssa. Oletteko te?" Thomas kysyi ja katsoi minusta Sierraan, ja sitten Sierrasta minuun. "Kyllä." Sanoin, ja katsoin Sierraan, joka yhä keräsi voimiaan. "Tehdään se!" Sierra sanoi. "Hienoa!" Rose huudahti.

Sen jälkeen me kaikki nostimme kätemme ylös. Pidimme kaikki yhä toisistamme tiukasti kiinni. Sen jälkeen Thomas, Rose, Sierra ja minä aloimme lausumaan paikannusloitsua, jota mitä en kyllä kunnolla osannut. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä tunsin kuinka tuuli voimistui, ja saatoin kuulla kuinka puiden terälehdet alkoivat hakkaamaan toisiaan vasten. Tunsin kuinka hiukseni heiluivat, ja tunsin kuinka sisälläni oleva voimantunne alkoi kasvaa entisestään. Kaikki me neljä jatkoimme saman lauseen sanomista yhä uudelleen ja uudelleen, ja keräsimme toisistamme voimaa. Kunnes meidän kaikkien neljän välille syntyi suuri valopallo, josta samalla näimme Jasen olinpaikan. Valopallossa näkyi Jase. Hän makasi jossain pimeässä kurjassa paikassa, vartalo ruhjeltuna. Hän huusi: "Päästäkää minut ulos!" Sen jälkeen aloin tuntemaan, kuinka kyyneleet alkoivat valumaan pitkin poskiani. Minulle tuli niin surullinen ja samalla myös voimakkaampi olo. Sen jälkeen pallo räjähti ilmaan. Ja niin me kaikki neljä kaaduimme taaksepäin.