Ever

Päättäväisyys

"Hmh?" Hymähdin kuuluvasti, kun yritin paikantaa katseellani sutta. Mutta sitä ei näkynyt enää missään. Mihin se susi oli oikein kadonnut? "Haloo? Onko täällä ketään?" Kysyin mietteliäästi. "Hei." Kuului takaatani ääni. Käännyin ympäri, ja näin takanani suurin piirtein minun ikäiseni tytön. Hänellä oli vaaleat hiukset sidottuna ponnarille, ja hänellä oli Luontotaistelijoiden taistelu asu päällään. Olin kuullut Jaselta, miltä ne puvut näyttivät. Mutta Jase sanoi pitävänsä sitä aina vaan juhla tilaisuuksissa jos oli pakko. "Varo!" Tyttö huusi ja heitti miekan ohitseni. Käännyin juuri. Se oli ollut niin lähellä että se olisi voinut lävistää minut jollen olisi ehtinyt pois alta. Kunnes näin mihin miekka oli osumassa. Susi. Ei. "Ei!" Huudahdin, ja lähdin juoksemaan suden suuntaan. Yllättävää, mutta olin yhtäkkiä todella nopea. Jopa nopeampi kuin miekka, joka oli lentämässä suoraa päätä kohti suden kaunista turkkia.

"Eih!" Karjaisin ja juoksin suden eteen, ja ojensin kättäni niin, että sininen liesku irtautui kädestäni, ja se pamahti suoraan miekkaan. Se pirstoutui pieniksi palasiksi, ja ne lensivät ympäriinsä. "Mitä sinä oikein teet?!" Tyttö karjaisi ja katsoi minuun vihaisena. "En anna sinun tappaa tätä viatonta sutta!" Huudahdin takaisin, ja katsoin tyttöön päättäväisenä. "Ahaa..... Sinä siis olet Ever." Tyttö sanoi ja naurahti pienesti. "Ky-kyllä. Mutta mistä tiedät minut?!" Karjaisin ja näin kuinka susi juoksi pois. "Kaikkihan nyt sinut tuntevat. Olet Ever. Sinilieskujen valtija, valtakuntamme prinsessa." "Anteeksi että mitä?" Kysyin hieman epäillen. "Ja yritin pelastaa sinut tuolta sudelta, ettei se olisi raadellut sinua." Tyttö sanoi ja näytti tylsistyneeltä. "Olet Luontotaistelija...." Kysyin hämmentyneenä. "Niin? Mitä siitä?" Hän sanoi ja tuijotti minuun. "Sitä vain, että tiedänhän pitäisi pitää luonnosta huolta, ei tuhota sitä. Ja eläimethän ovat osa luontoa." Sanoin päättäväisenä. "Niin? Mitä siitä?" Tyttö sanoi katsoessaan kynsiään. "Rikot siis Luontotaistelijoiden lakia!" "Mitä sinä tiedät Luontotaistelijoista?" Hän sanoi. "Äh. Ei sillä ole väliä. Mutta tiedän että teet väärin." Sanoin. "Vai niin. No, enhän minä ole enää oikea Luontotaistelija. Vaan minut karkotettiin." Tyttö sanoi. Hän muuttui yhtäkkiä hyvin surulliseksi. "Häh? Mutta miksi?" "Ei silläkään ole niin väliä." "Mikä on nimesi?" Kysyin epävarmasti. "Olen Sierra" "Okei. Minä olen Ever. Mutta senhän sinä tiesitkin jo." Sanoin naurahtaen. "NIIMPÄ niin." Sierra sanoi. Näin hänen katseessaan jopa pienen hymyn. "Mutta voisitko mitenkään auttaa minua?" "Öh... Missä asiassa?" Hän kysyi epäilevästi. "Yksi Luontotaistelija, Jase, on vaarassa. Hänet kidnapattiin. Enkä löydä häntä paikannusloitsullani. Hän on opettanut minulle kaiken minkä tiedän teistä omiin voimiini saakka. Joten ole kiltti." Sanoin. "Autathan?" Kysyin vielä kerran. "Hetkinen. Sanoitko sinä Jase?" "Kyllä?" Sanoin hämilläni. "Jase kuka?" Hän kysyi katsoessaan minuun. "Äh..... En tiedä hänen sukunimeään." Sanoin. Ja nythän vasta tajusinkin sen. En todellakaan oikeasti tiennyt hänen sukunimeään. "Mutta tunnetko sinä Jasen?" Kysyin. "Kyllä. Hän on minun poikaystäväni." "Mitäh?" Kysyin hämmentyneenä.