Ever

Rakkaus

Irrottauduin Thomasin lämpimästä otteesta, ja laskin katseeni alas. Nyt minä olin tehnyt jotain ja hyvin väärin. Mutta se silti toisaalta tuntui hyvinkin oikealta. Nostin hieman ujosti päätäni ja katsettani, kunnes kohtasin Thomasin pehmeän ruskeat silmät. "Joten, mitä tuo oli?" Thomas kysyi pää punaisena ja niskaansa raapien. "En yhtään tiedä, mutta pidin siitä." Myönsin nolona. "Mutta luulin että sinä ja Jase olitte jotenkin juttu?" Thomas kysyi mietteliäänä. Minä ja Jase? Joo taisimme olla hetken jotain, kunnes kaikki tämä tuli tiellemme, kunnes sain tietää että Jase oli seurustellut sen koko ajan. Ja se mitä tapahtui hänen ja Sierran välillä teltassa. En edes katunut tekoani, vaan nappasin Thomasin kasvot käsieni lomaan ja suutelin häntä uudestaan. Tällä kertaa kauemmin, ja tunsin tämän vastaavan suudelmaan. Kun viimein lopetimme, sanoin: "Vaikuttaako tämä siltä että piittaisin enää lainkaan Jasesta sillä tavalla?" Ja siinä välissä Jase oli ilmestynyt taakseni. "Ever?" Jase kysyi. Kuultuani oman nimeni Jasen suusta tuntiessani Thomasin raskaan hengityksen kaulallani, en pystynyt katsomaan taakseni. Kunnes Thomas astui pari askelta taaksepäin. "Ever, mitä hittoa sinä oikein teet?" Jase kysyi ja hän oikein pakotti minut kääntymään häntä kohti. "Saan kuule tehdä ihan mitä haluan. Sinäkin suutelit Sierraa, muistatko?" Sanoin erittäin kiihtyneenä. En tajunnut hänen reaktiotaan ollenkaan, luulin hänen jo tehneen valintansa ja luulin valinnan olevan Sierra. Mutta taisin olla väärässä. Tai sitten en. "Ja näinkö yrität kostaa minulle? Tulet tänne ja suutelet Thomasia?" Jasen äänessä kuului viha. Käänsin katseeni poispäin Jasesta takaisin Thomakseen, joka näytti erittäin järkyttyneeltä. "Onko se totta, Ever?" Thomas kysyi. Ensin en osannut oikein sanoa mitään, ja kaikkialle laskeutui pieni hiljaisuus. "Olinko vain tapa jolla saisit Jasen mustasukkaiseksi?" Thomas kysyi. Nyt hänkin jopa kuulosti vihaiselta. Ja ennen kaikkea loukkaantuneelta. "Olen pahoillani Thomas, mutta se ei ole silti totta. Suutelin sinua koska halusin, en siksi jotta saisin Jasen mustasukkaiseksi." Silloin mulkaisin Jaseen, joka näytti siltä kuin häntä olisi juuri lyöty puulla päähän. "Ai mitä?" Jase kysyi. "Niin." "Tarvitsen hetken omaa aikaa." Thomas sanoi ja lähti. Jäin seisomaan kahden Jasen kanssa. "En voi uskoa sinua. Enkä voi uskoa että käytät Thomasia osana suunnitelmaasi." Jase sanoi ärsyyntyneesti. "Montako kertaa se pitää sanoa, etten tehnyt sitä siksi jotta tulisit mustasukkaiseksi?!" Kavahdin. "No miksi sitten?!" Hän karjaisi takaisin. "Sano se Ever. Sano se, niin lupaan jättää sinut rauhaa." Hän sanoi. Ja hän todella tarkoitti sitä. Pidin pienen tauon ennen kuin sanoin mitä minun täytyi. "Huoh...." Huokaisin syvään. "Minä pidän hänestä." Sanoin. Jase nosti katsettaan, ja tuijotin tämän sinisiin silmiin. "Ymmärrän." Hän kääntyi ja katsoi maahan. "Jase minä...." Olin juuri sanomassa jotain kunnes hän keskeytti minut. "Ei. Mene hakemaan poikaystäväsi." Ja siinä kohtaa hän käveli pois. Jäin yksin seisomaan pellon laidalle.