Ever

Päätös

"En ymmärrä miksi olet tuollainen, mutta nyt saat luvan lopettaa!" Karjaisin kovaan ääneen. "Ja hanki hänelle apua tällä sekunnilla!" Karjasin. "Yhdellä ehdolla." Jase sanoi ja kääntyi minun puoleeni. "No mitä? Mitä hemmettiä sä oikein musta haluat?!" Huudahdin hengästyneenä. "Haluan vaan palata takaisin kotiin, ja haluan unohtaa kaiken tämän."

Sanoin ja juoksin takana olevan pojan luokse, joka yski. Kumarruin tämän viereen. "Auta..." Poika sanoi ja katsoi minuun syvän ruskeilla silmillään. "Jase. Vai kuka nyt ikinä oletkaan. Auta häntä, pliis! Minä pyydän!" Sanoin. Tunsin kuinka silmäni alkoivat täyttyä kyynelistä. Minua ahdisti. "Vaan jos suostut siihen yhteen juttuun." Jase sanoi. "Eihän sinulla ole kännykkääkään millä soittaa apua." Hän sanoi kun huomasi minun havittelevan kännykkääni taka-taskusta. "Aivan, no mikä tämä ehto sitten on?" Kysyin päättäväisenä. Poika vain jatkoi yskimistä ja vuotamista. "Pian!" Huudahdin. "Lähde mukaani. Kansamme tarvitsee sinua. Ja sinut täytyy kouluttaa oikein." Jase sanoi ja katsoi minuun. "Mitäh?" Kysyin hämmentyneenä. Poika oli jo mennyt niin huonoon kuntoon, että jollei hän pääsisi nyt hoitoon, hän kuolisi. "No, miten on?" Jase kysyi. "Mi-minä..." Katsoin poikaa kohti. Hengähdin ja katsoin alaspäin. "Auta häntä nyt, pliis! Ole niin kiltti!" Sanoin kyyneleet silmissä. Sitten Jase lopulta käveli pojan vierelle. "Hei mitä sinä oikein teet? Sinunhan pitäisi soittaa ambulanssi?" Kysyin ällistyneenä. "Ei. Minä olen Luontotaistelija, ja minä hoidan tämän itse." Jase sanoi ja asetti kätensä pojan rinnalle. Katsoin Jasea kohti. "Mitä sinä...?" Ja pian Jase nousi ylös, ja pojan kanssa. "Et muista mitään siitä mitä äsken tapahtui." Hän sanoi, ja poika lähti pois. "'Miten sinä? Siis mitä?" "Kutenhan jo kerran sanoin, olen Luontotaistelija. Ja yritin tappaa hänet, koska hän oli tulossa tappamaan sinua." "Mitäh?" Kysyin järkyttyneenä. "Mutta miksi?" "Olet vaarassa täällä. Joten miten on, lähdetkö mukaani?"