Ever

Jase!

"Jase! Voi ei!" Huudahdin ja juoksin Jasea kohti.

Kaaduin maahan ja yritin ottaa otetta Jasesta, jota juuri oltiin raahaamassa poispäin metsän pimeyteen. "Pidä kiinni!" Karjaisin kun sain vihdoinkin Jasen kädestä kiinni. Otteeni kuitenkin alkoi lipsua, sillä se joka Jasen oli kidnapannut, oli erittäin vahva. "Sinun on päästettävä irti!" Jase huudahdi ja yritti riuhtoa itseään irti. "En!" Karjaisin. "Sinun täytyy auttaa minua! Muistatko sinä? Löytämään sen taikavoimani?" Kyselin suorasti samalla kun otteeni oli irtoamassa. Pian kuitenkin Jase karjaisi kovaa. "Aaaaaaauuuuuhhhhh!" Hän huudahti ja näin hänen silmistänsä vuotavan pieniä kyyneliä. Katsoin nopeasti Jasen takana olevaan mustaan hahmoon, joka oli juuri lyönyt Jasea kirveen kanssa jalkaan. "Voi ei!" Kiljahdin uudestaan, ja aloin itkeä. "Päästä minusta irti!" Jase huudahti ja yritti vieläkin riuhtoa itseään irti. Vaikka hänen jalkansa oli ihan täysin veressä. "En voi!" Sanoin ja tuijotin Jasea suoraan silmiin. Pian takaatani kuului rapinaa, ja minä käännyin. Katsoin olkani yli, kuinka puskista ja metsistä alkoi tulemaan erivärisiä ja erikokoisia susia. Susia? "Ei ei ei ei ei eih!" Karjahdin ja käännyin takaisin Jasen puoleen. Sudet tulivat minua kohti. "Varo!" Jase huudahti samalla kun huudahdin. Susi alkoi puremaan minua. "Aih!" Sanoin ja aloin itkemään lujempaa. "Sinun on nyt oikeasti päästettävä minusta irti. Ota miekka ja pakene!" Jase huusi. "Mutta kun en minä siis...." Tuijotin Jaseen kyselevästi, ja yritin nähdä kyynelieni täyttämieni silmieni lävitse. Jase päästi loppujenlopuksi minusta otteen irti. "Eih!" Huudahdin, ja näin kuinka Jase vedettiin luotani pois. "Eih.... Ei eih!!!!!!" Karjaisin niin, että sudet pelästyivät, ja juoksivat pois. Itkin itkemistäni.

Istahdin maahan ja pudistelin päätäni. Päässäni pyöri vain kaksi ajatusta: 1. Joko minä lähtisin kotiin ja unohtaisin tämän koko jutun. Tai sitten 2. Lähtisin etsimään Jasea. Otin repustani siteen, jonka käärisin verta vuotavaan jalkaani. Se kirveli, mutta yritin silti laittaa sen siteen paikoilleen. Kun sen olin laittanut, nousin takaisin ylös. Tutkastelin tarkkaan paikkaa missä olin, ja yritin pyyhkiä kyyneleeni. Mietin, että vaikka päättäisin lähteä kotiin päin, en silti tietäisi minne mennä. Sillä olin jossakin metsän keskellä, jonne Jase oli minut tuonut harjoittelemaan taitojani. Päätin kuitenkin tehdä oikein, ja lähdin etsimään Jasea.

Kävellessäni pieniä teitä pitkin, yritin muistaa kaiken sen, mitä Jase oli minulle silloin harjoituksissa opettanut. Pystyisin muka paikantamaan ihmisen, jos vain keskittyisin. En kyllä olisi uskonut, että olisin sellaistakin osannut. Tuijottelin ympärilleni, ja keskityin, kunnes silmäni täyttyivät taas kyyneleistä. Aloin huutamaan ja raivoamaan. En osaisi keskittyä nyt. En osannut vielä edes kunnolla tehdä sitä taitoa, mikä ärsytti minua. Mutta tehtävänihän oli pelastaa maailma aina, ja päätin jatkaa matkaani. Aion löytää Jasen. Minun on pakko. Jase. Olen tulossa etsimään sinut. En jätä sinua. Lähdin kävelemään.