Harryn P.O.V.
Lähdin astelemaan Londi vierelläni kohti sairaalan pääovia. Londin posket olivat hennon punaiset, hän punastuu aina niin helposti! Hän on niin suloinen. Otin hänen kädestään kiinni. Hän käänsi katseensa minuun ja hymyili pienesti. Huomasin että sairaalan pihalla oli paparazzi, ja samassa lihakseni jäykisyivät. En voi sille mitään, on vain niin adistavaa ajatella että joka hetki minua seurataan. Alussa ajatus oli karmiva myttä tätänykyä se on lähinnä ärsytävä. Londi on pysähtynyt ja katsoo minua vakavana: "Mikä on?" "Paparazzi...", kerroin kuiskaten pienesti. Londi katseli ympärilleen ja huomatessaan Paparazzin hän lopetti hengityksen. "Ei hätää ei ne pure, sun pitää tottua tohon." "Mut mä en halua että mun liikkeitä seuraa joku!" Hän huuahti ja kyynel vieri hänen poskeaan pitkin. Londin lääkkeet ovat tehneet hänestä kuin pikkulapsen, hetkittäin hän on ylitunteellinen. Niin lääkäri on varoitellut. "Ei mitään hätää rakas kyllä tämä tästä. Menään tonne nyt katsoon Alicea, ne ei pääse sisälle siraalaan." Hyssyttelin ja painoin Londin rintaani vasten. Londi rauhoittui melko nopeasti ja pyyhki kasvojaan kuivaksi. "M-mä ooon lapsellinen..." hän puuskahti pienesti nauraen. "Etkä oo! Oot just täydellinen.", kuiskasin kyykistyneenä hänen tasolleen, sillä hän on melko lyhyt minuun verrattuna. Katsoimme toisiamme silmiin ja hymyilimme toisillemme. Sen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaamme tämän no.. Pienen kompliksin jälkeen.
Päästyämme hissiin Londia alkoi jo jännittää niin että se näkyi. "Entä jos Alice ei muista mua, entä jos se ei ookkaan vieleä heränny oikeesti?" Naurahdin pienesti: "Ei kuule, Alicella on kaikki hyvin. " Hissi pysähtyi ja ovet aukenivat. Lähdimme astelemaan käytävään ja pysähdyimme Alicen huoneen eteeen. Katsahdimme toisiamme ja avasimme oven. Muut olivat jo huoneessa ja Alice makasi sängyllä keskellä puheen sorinaa. Kaikki katsahtivat meihin ja Liam nousi tuolilta: "Harry! Pääsitte sittenki tulemaan!" samalla tullen halaamaan minua ja Londia. "Ja mitäs sulle kuuluu Londi? " Londi vain hymähti pienen vastauksen Liamille jonka jälkeen meni tämän ohi Alicen luo.
Zaynin P.O.V.
Londi ja Hrry olivat tulleet hetki sitten tänne. Hämmästyttävää miten pieneen sairaalahuoneeseen mahtuu ihmisiä! Pitkästä aikaa kaikki ovat koolla. Alice ja Londi ovat jo ehtineet tervehtiä, se oli kyllä ihanaa! Tytöt kiljaisivat kummatkin kun näkivät toisensa. Minä ja Niall olimme eilen radio haastattelussa... Se oli kyllä oikeasti kauheaa! Haastattelija ei antanut yhtään helppoa kysymystä, vain halusi kokoajan tietoa Harryn ja Loun naisasioista. Mutta pakko myöntää että minä ja Niall hoisimme haastattelun aika hyvin kotiinpäin, ei ne ainakaan mitään tietoa saanu lisää. Lähinnä vain uusia vitsejä ja pelleilyä meidän suusta. Niall oli käynyt ostamassa jätskin jota nyt mussutti kaikessa rauhassa vieressäni. "Oikeesti jätkä!" "Hä?" "Voisi tvähän rajottaa tota herkkujen syöntiä." Niall katsoi minua suu auki ja puhui vittuuntuneella äänellä: "Siis en mä voi sille mitään. Mulla ja ruualla nyt vaan.. No menee tosi hyvin, sovitaan yhteen. Ja sitäpaitsi mä käyn kyllä salilla ja kaikkee ihan tarpeeksi joten älä jätkä jaksa valittaa." "okei okei, kuhan kiusasin" sanoin ja tönäisin tätä olkapäähän.
//Hellou! Taas tää viivästy! Yritetään kirjotella säännöllisesti mutta aikaa ei vaan aina löydy. Mutta kertokaa mielipiteitä ja toiveita, niitä on niin I.H.A.N.A. lukea! (: Love ya! Xx
-Riin
