Harryn P.O.V.
Odottelin Lodia sairaalan ulko-ovilla. Hyräilin pientä sävelmää jonka keksin lennosta ja vaihdoin painoani jalalta toiselle. Päiväoli ollut oikein mukava ja kaikki oli sujunut hyvin, mutta vaikein oli vielä edessä.. Londin vieminen takaisin osastolle.
Katselin sairaalan aulaa, se oli ankea. Hyvänhän suunnittleian hauavat niistä tehtävän, mutta ne ovat oikeasti todella rumia. Katsahdin hissien suuntaan ja sieltä Londi tulikin, hyppien iloisena. Hymy nousi huulilleni, tuo tyttö on päivänsäde.
"No mennäänkö?" kysyin kun Lodi oli saapunut luokseni. "Jepp". Lähdimme autolleni hiljaisuuden vallitessa. Avasin oven Londile ja hän astui auton siään. Minö menin ajajan puolelle ja starttasin auton.
Olimme ajaneet pari hetkeä kunnes Londi avasi suunsa: "En halua mennä enää sinne" Huokasin. "Mä en pysty mennä takas. mä pystyn elää ilman aineita. En halua takaisin sinne. Siellä ainoia ajatus joka pyörii päässä on ikävä." Londi jatkoi ja kuulin syvän surun tämän äänessä. Voi kuinka haluaisin vetää Londin syliini ja suojella ikuisesti. "Mä en päätä siitä. Sä tiedät etä jos mä voisin niin veisin sut heti kotiin." vastasin. Londi ei enää jatkanut keskustelua vaan katsoi haikeana ulos ikkunasta ja nyyhkytti.
Avasin osaston oven Londille ja hymyilin rohkeasti. Hän hymyili takaisin ja astui sisään. Menimme tiskille ja ilmoitin Londin siään.
Londi istahti sängylleen ja peitti kasvonsa käsiinsä. "Hei kulta, älä huoli. Sä pääset varmasti pian pois!" lohdutin samalla istuen hänen vierellensä. Hän katsoi minua vakavana, hetken kunnes tokaisi:"Sun kannattais ajaa noi viikset pois" "Häh?" hymähdin. Samassa me kummatkin räjähdimme valtavaan nauruun. Aina kun toinen yritti rauhoittua niin toinen repsahti jälleen. Lopulta kumpiki oli nauranut jo niin paljon että mahoihimme sattui ja makasimme vierekkäin lattialla.
"No minä harkitsen asiaa" sanoin viimein. Londi hihitti hieman. "Mun pitää varmaan kohta lähteä"sanoin hiljaa. "Tuuthan taas huomenna?" Londi kysyi huolestuneena samalla käpertyen kylkeeni. "Tottakai" vastasin ja kännyin antamaan suukon Londille,
"Suukkomme" venyi pitkäksi suudelmaksi. Irroittauduin Londinsta ja nousin ylös lattialta. Nostin hänet myös ylös ja halasin vielä. Kuiskasin hänen korvaansa: "Rakastan sinua" "Minä myös" kuulin vastauksen.
Londi oli jäänyt huoneeneensa ja kertoi menevänsä pian iltapalalle, MInä astelin tiskille ja siellä istui sama hoitaja joka on Londin "oma hoitaja". Tervehdin tätä ja kysyin: "Tiedättekö te milloin Londi pääsee pois?" Nainen kertoi ettäkäy tarkastamassa asian ja etä viipyisi hetken. Niin hän katosi henkilökunnan huoneeseen ja palasipian hymyillen. "Londi pääsee kaiketi huomenna kotiutumaan. Tietenkin hänen täytyy senkin jälkeen käydä tarkastuksissa ja sensellaista mutta hän pääsee kotiiinsa!" "Kiitos paljon!"vastasin ja lähdin ulos.
Autooni päästyäni hihkuin riemusta ja soitin pojille ilouutisesta.
Heii! Tosiaan on ollut kiireitä ja kirjoittaminen jäi mutta nyt on loma ja paljon aikaa! Ihan pian on joulu ja toivotan kaikille oikein mukavaa joulua! (:
-Riin
