Tossa ylhäällä on kuvaa Jamie Campbell Bower:sta, jos joku ei tiedä miltä se näyttää ↑
( Jamie siis näyttelee Dannya täs kirjas )
♡Our love was different, maybe even blind.♡
()♕()
( •,• )
o( ' ' )
"""""""""""""""""""""""""""
Princess Bunny♡
Nyt lukuun, nauttikaa.♡
Song for this chapter:
Say Something – A Great Big World, Christina Aguilera
Omistus neilinvaimo ❤️
▹▹
Taas kerran yötaivaan vaalea kuu vaihtui tiuhaan tahtiin kirkkaaseen aamuaurinkoon. Päivät kuluivat paljon nopeammin kuin olin luullut niiden kuluvan. Päivät tosin eivät sisältäneet mitään sen kummoisempaa, kuin herätyksen, aamupalan, Harrisin pervoiluja ja huonoja vitsejä, lounaan, iltapalan ja yöunet. Toisaalta asiat voisivat olla paljon huonomminkin, esimerkiksi niin, että mädäntyisin täällä sellissä yksikseni vailla juttukaveria, vaikka Harris olikin yksi iso kusipää. Tulisin hulluksi, jos istuisin tässä kaikuvassa kivikopassa vuoden ilman ketään pitämässä minua pinnalla. Jopa Harrisin huonot jutut auttoivat minua pysymään paremmin järjissäni.
"Olet outo, kultaseni... Aivan sekaisin...", Harris sanoi juuri, kun olin kertonut hänelle kuinka olimme Dannyn kanssa pienenä keittäneet spagettia, jonka olimme sitten värjänneet punaiseksi ja heittäneet naapurin pihalle, säikäyttäen tuon hienon rouvan, joka oli luullut että hänen vasta leikatun nurmensa päällä lojui nyt verisiä sian suolia. Tosin olimme joutuneet siitä keskusteluun Dannyn kanssa, mutta oli se kyllä ollut sen arvoista. En tulisi ikinä unohtamaan rouva Winterin ilmettä, kun hän oli huutanut: "Paul! Pihallamme on verisiä suolenpätkiä!"
"Otan tuon kohteliaisuutena", virnistin ja kuulin Harrisin hekottavan. Olin jo niin tottunut tuohon nauruun, vaikka muistan kuinka ensimmäisinä päivinä se oli ärsyttänyt minua ihan suunnattomasti.
"Ollaanko 20 kysymystä?" Harris yhtäkkiä ehdotti, minun pyöräyttäessä silmiäni ja ottaessa likaisen lenkkarin pois jalastani, jotta voisin taas heitellä sitä seinää vasten. Olin näes maailmanmestari tässä lajissa, nimittäin kohta jo lähemmäs 300 koppia putkeen. Aika ammattilainen.
"Harris, mitä me olemme? 16-vuotiaita?" kysyin ja kuulin Harrisin murahtavan turhautuneena. Herraseni, ymmärrän hyvin...
"Milloin on sinun syntymäpäiväsi? Minun on helmikuun ensimmäisenä päivänä", Harris kysyi, ja huokaisin. Harrisin kanssa oli turha tapella tällaisista asioista, kun hän oli noin lapsellinen. Tai siis, hän vain sivuutti vastaukseni kokonaan.
"Minun on heinäkuun kolmantena päivänä... Ja hei, kamu! Ei sitten mennä liian henkilökohtaisiin kysymyksiin."
Harris taas huokaisi, ja minä mulkaisin betoniseinää toivoen, että voisin polttaa Harrisin katsellaani sen lävitse.
"Tajusin kulta, älä pilaa peliä. Kysy kysymykseksi", Harris sanoi oktaavia kovemmalla äänellä, minun hurratessa itselleni, kun sain vihdoin yli 300 koppia. Olen pro.
"Hyvä on, nättiääninen poika. Lempivärisi? Minun on musta", hymyilin ja jatkoin kengän heittelyä, Harrisin vastatessa.
ESTÁS LEYENDO
365 Päivää Vankilassa
Novela Juvenil❝Etkö aio kysyä nimeäni, Curly?❞ Hänen äänensä tihkui vittuilua, ja minä pystyin vain kuvittelemaan vittumaisen virneen hänen huulilleen, vaikken edes tiennyt miltä hän näytti. ❝Ensinnäkin, olen Carly. Toiseksi, no?❞ kysyin töykeästi. ❝Harris. Harri...
