❝Etkö aio kysyä nimeäni, Curly?❞
Hänen äänensä tihkui vittuilua, ja minä pystyin vain kuvittelemaan vittumaisen virneen hänen huulilleen, vaikken edes tiennyt miltä hän näytti.
❝Ensinnäkin, olen Carly. Toiseksi, no?❞ kysyin töykeästi.
❝Harris. Harri...
[ a / n : @15.30, nyt on sopiva aika kirjottaa, ku ei oo mitää tekemistä näin maanantaina kipeenä ollessa___🖋 toivottavasti teillä ihanilla lukijoilla menee hyvin 🖤 ily. ]
song for this chapter
S I L H O U E T T E • by aquilo 👣
enjoy.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
____________
H A R R I S
ɴʏᴋʏʜᴇᴛᴋɪ
Tunsin tietynlaisen paineen tatuoidulla käsivarrellani, kun tuo tuiki tuntematon miesvartija piteli omaa arpien peittämää kättään siinä kohtaa. Colin käveli edellämme, vankilan katoissa hiljaisesti värisevien valojen luodessa tanssivia kuvioita hänen leveille hartioilleen. En edes yrittänyt taistella tätä uutta keltanokkaa vastaan, vaan annoin hänen johdattaa minut pitkin hiljaista mustanpuhuvaa käytävää, jonka päässä seisoi iso rautainen ovi. Olin monestikin saanut kunnian tavata tämän vääristyneen paikan Luciferin, mutta nyt en millään keksinyt syytä tälle kyseiselle tapaamisellemme. Olin ollut tavallista rauhallisempi, enkä ollut kuin murtanut sen yhden kusipään nenän, mistä hän ei ollut halunnut edes nostaa syytettä.
Joten mistä vitusta sitä nyt taas kiikasti?
"Hei... Colin", sanoin juuri, kun tuo edessäni seisova mies oli tarttumaisillaan rautaisen oven tummaan kahvaan, mitä raskain huokaisu hänen huuliltaan samalla paeten.
"Niin, Harris?" Colin kysyi ja käänsi päätään sen verran, että hän saattoi kohdistaa näin pimeässäkin kiiltävien kirkkaansinisten silmiensä rauhallisen katseen minuun. Suoristin selkääni, melkein naurahtaen, kun tajusin tuon minua pitelevän vartijan olevan ainakin viisitoista senttimetriä minua pidempi, mutta siirsin kyseisen ajatuksen aivojeni perukoille ja maistelin kielelleni nousseita sanoja, ennen kuin annoin niiden vallata tilan.
"Liittyykö tämä Tomiin?" kysyin pieni leikkisä virne huulillani ja käsirautojen kylmät kidat ranteitani painaen, kun kuvittelin kuinka se yksi saatanan pelkuri saattaisi nyt istua odottamassa minua saapuvaksi, jotta hän saattoi nostaa syytteensä herra Waltersin työpöydälle ja pitkittää mahdollisesti oloani täällä.
Sitä en sallisi, en vaikka henkeni olisi kyseessä. Carly olisi täällä enää vain muutamia kuukausia... En jäisi enää odottamaan.
"En tiedä paljoa isäni ajatuksista sinun suhteesi, mutta sen tiedän, ettei tämä liity mitenkään Tomiin", Colin totesi ja painoi sitten kätensä ovenkahvalle, avaten oven ja kuljettaen minut sisälle erittäin pimeään ja kylmään työhuoneeseen. Huomasin sivusilmällä, kuinka tuo minun rakas avecini katosi samoin tien takaisin vankilan pimeille käytäville, jättäen Colinin vain seurakseni.
