8 Poikaa ja tyttö / BTS FF FIN

-1-

Haluun ny aluksi sanoa et jos tää on samanlainen kun jonkun muun niin oon pahoillani koska en oo lukenu täällä wattpadissa kun vaan yhden tarinan niin en tiiä onko tän tapasia vielä (pööö olen tulevaisuudesta ja siis sillon kun kirjoitin ton olin lukenu vaan yhden mut nyt oon lukenu monia ! :D) Tässä myös puhutaan masennukseen liittyviä asioita ja täs on pari mielenkiintoista kohtausta (if u know what i mean :DD) joten jos et kestä niin suosittelen menemään pois. Sanon myös että pari ekaa lukua voi olla tylsiä mut jostain tää pitää alottaa ja tää menee kiinnostavaks mitä enemmän luet ;))) Enjoy ❤

*Lunan näkökulma*

On kyllä pakko sanoa että tämän aamuinen herätys oli hirvein koko vuoden aikana. Viisi tuntia sain nukuttua, ja pikkuveli päätti huuta aamulla, kun ei suostunut laittamaan päiväkotiin ulkohousuja.

Nousin ja tepastelin vaatekaapille. Perus farkut ja musta huppari päälle, enhän minä näytä yhtään sen paremmalta jos pistän Adidaksen legginssit ja hupparin päälle, joten päädyin halvempaan versioon. Katsoin itseäni peilistä, ja näytän tänään mielestäni ihan hyvältä. Ihme kyllä. Mustat hiukseni sopi hyvin hupparini kanssa tänään. Olin liian laiska meikatakseni joten lähdin vain kohti keittiötä.

"Otitko lääkkeet?" Äiti kysäisi. "En.." Vastasin väsyneenä, koska suoraan sanottuna minua ei kiinnostanut lääkkeet sivuvaikutuksien takia.

"Mä oon huolissani susta. Sun täytyy ottaa lääkkeet tai sun mieli alkaa taas vaan mustua" Äiti sanoi huolestuneena.
"Nukuin viis tuntia ja jos otan lääkkeen niin miten aattelit että jaksan koulussa?" vastasin ärtyneesti ja lähdin ulos reppu selässä. Vatsani kurni, koska söin viimeksi illalla.

Sain viestin tuntemattomasta numerosta.
'Onnea Luna 19v näin etukäteen! En voi laittaa huomenna viestiä koska on menoja. T. Mummi'
Ainiin, syntymäpäiväni. En yhtään odota tätä innolla..

Saavuin bussipysäkilleni. Autoja vilisi edessäni ja tuntui kuin aika menisi nopeammin. Ootin bussia 5 minuuttia kunnes se saapui. Haistoin bussin pakokaasun, joka ei tuoksunut hyvältä. Pienenä tykkäsin pakokaasun hajusta. Ei ihme että olen niin tyhmä nykyään kun olen sitä imppaillut.. no en ny ihan impannut mutta ymmärsit varmaan. Naurahdin sitä miettiessäni. Ostin lipun ja istuin bussin takapenkeille. Avasin reppuni jotta voisin ottaa kuulokkeeni. "Voi helvetti" Ajattelin kun huomasin että avaimet unohtui kotiin. En jaksanut miettiä asiaa sen enempää, se on sen ajan murhe. Eli noin kuuden tunnin kuluttua oleva murhe.

Saavuin koululle, ja koulun kellot soi heti astuessani bussista ulos. Kävelin suoraan luokkaan ja istahdin alas. Luokanvalvojamme heti tunnin alussa kertoi uudesta luokkalaisestamme, joka asteli samalla sekunnilla sisään. Tuntui kun aika olisi pysähtynyt. Poika omisti maailman söpöimmän hymyn, ja hänen ihanat pähkinän ruskeat hiukset näytti syötävän söpöiltä.

"Tervetuloa luokallemme ja voit istua vaikka.." Opettaja sanoi samalla kuin katseli löytyisikö vapaata paikkaa.
"Meneppäs Lunan viereen" Opettaja osoitti minua, koska ainoa vapaa paikka oli vieressäni takarivissä.

Poika käveli luokseni ja istahti viereeni. Sydämeni sykki tuhatta ja sataa. Poika tuoksui ihanalta.

...

Jatkuu? 🤔