8 Poikaa ja tyttö / BTS FF FIN

-32-

Tässä on myös tosi ahdistavia juttuja joten älä please lue jos et kestä, haluun vaa parasta sulle. Ja kiitos vielä ihanista kommenteista ♡´･ᴗ･'♡

*Lunan näkökulma*

Daesung heitti puukon pois ja laittoi kätensä poskilleni. Hän suuteli minua monta kertaa. Tuntui pahalta mutta samaan aikaan hyvältä. En vastannut suudelmiin ja koitin kääntää pääni mutta hänen vahvat kätensä käänsi pääni takaisin häntä kohti. Hän istui vatsani päällä ja piti käsiään kaulallani kunnes liu'utti hitaasti niitä alaspäin. Hän riisui alushousunsa ja siitä se helvetti lähti.

Tämän tehtyään minuun sattui. Henkisesti ja fyysisesti. En voinut tehdä mitään sillä Daesung oli liian vahva. Pidin silmiäni kokoajan kiinni enkä halunnut nähdä tilannetta. Tunsin Daesungin painon. Pian hän lähti päältäni ja haki jotai. En pystynyt liikkua. Olin shokissa. Tunsin vatsallani kylmän esineen. Se liikkui oikealle noin 4cm. Se sattui. Vatsaani kirveli mutten uskaltanut avata silmiäni. Kuulin kun Daesung juoksi ulos talosta. Pian oloni heikkeni ja kaikki pimeni. Tunsin pikku hiljaa kun yksittelen en tuntenut ruumiin osiani. Minuun sattui liikaa. Hengitykseni hidastui. Kuulin enään vain pientä piipitystä korvassani. Avasin silmät. Näin katon hämärästi. Näköni oli sumentunut ja kuulin huudon. Se kuulosti siltä kun olisin veden alla ja joku huutaisi apua. En tunnistanut ääntä.

Tunsin pienen kosketuksen poskellani. En nähnyt ketään. Kuulin taas huutoa. Olin joko tullut hulluksi tai muut löysivät minut. Tämän tapahtuneen jälkeen, en välttämättä haluisi elää. Daesung oli pyytänyt anteeksi ja.. Silti... Raiskasi

Pian silmäluomeni alkoivat tuntua raskailta. En tuntenut enään ruumiin osiani, enkä kyennyt liikkumaan. Silmäni menivät kiinni, ja tuntui kuin olisin nukahtanut.

Tällänen lyhyt... Tällä kertaa..