8 Poikaa ja tyttö / BTS FF FIN

-39-

*Lunan näkökulma*

En tiedä kauan ahdistuskohtaukseni kesti mutta se tuntui ikuisuudelta. Itkin kokoajan.
Menin laukkuni luo ja otin sieltä puukon.
Otan tämän kivun mielummin fyysisenä kun henkisenä.

Pidin puukkoa täristen kädessäni ja vedin ranteeseeni pieniä viiltoja.

Yoongi tuli huoneeseen.
"Mitä helvettiä Luna?!" Yoongi otti puukon kädestäni. Itkin vieläkin.
Yoongi tuli istumaan eteeni ja alkoi kääriä harsoa käteni ympärille.

"Mitä sä oikee aattelit.." Yoongi mumisi.
"Tää kaikki paska mikä mulle on tapahtunut tän aikana... Miks ees tulin tänne.."
"Hei, sä toivut tästä.. Me ollaa oltu tääl vasta 3 viikkoo.."
"Mun elämän hirveimmät 3 viikkoo.."

Yoongi halasi minua. Se tuntui ihanalta. Tuntui kun voisin luottaa vain häneen.
"Mul on nälkä" sanoin ja nousin nopeasti ylös.
Kävelin ovelle ja pydähdyin.
'En kyl haluis mennä tonne.."

Menin silti ovesta mutta en olohuoneeseen vaan vessaan.
Riisuin ja avasin suihkun.
Pesin itseni ja mietin Taehyungia. Pari kyyneltä taisi vierähtää samalla.
Päässäni soi Romeo ja Julia niminen laulu.
Aloin laulaa hiljaa suihkussa.
"Sun odotan vielä palaavan, vielä kerran mua halaavan, ja jossain taivaan takana taas sydätemme tapaavan..."

Laitoin suihkun kiinni ja seisoin siinä hetken. Itkin kovaan ääneen.
Vedon syvään henkeä ja lähdin takaisin makuu huoneeseen.
Pistin paidan ja löysät housut jalkaan.

Otin itseäni niskasta kiinni ja kävelin olohuoneeseen.
Sydämmeni alkoi sykkiä kovaa. Pulssi koheni. Huomasin DAESUNGIN sohvalla.
"Mitä..." sanoin.
Sillä hetkellä Taehyung astuu ulko-ovesta sisään.
"Luna.. Se ei ollu sun poikaystävä kuka teki sulle noin äsken......."