8 Poikaa ja tyttö / BTS FF FIN

-44-

*Lunan näkökulma*

"...1"
"EI EI MÄ EN PYSTY..." Huusin.
Jimin pysähtyi ja ihmetteli.
Kävelin hetken ympyrää hermostuneena.
"Äh mitä mun äitille käy jos teen tän? Tai Taehyung..."
Purin huultani ja hermostuneena kävelin ympyrää vielä kovempaa.
"Eli tehääks me tää vai ei?.." Jimin sanoi väsyneenä koska kello oli jo 5 aamulla.

"Ääh mä en oikeesti pysty... Tehdään myöhemmin päivällä.. oikeesti tää on liian stressaavaa.."
"Vittu.." Jimin sanoi ärsyyntyneenä ja ojensi matto veitsen. Hän käveli takaisin mökille ja seurasin häntä.

"Oikeesti anteeks et aiheutan tällästä paskaa.." sanoin huokaisten.
"Äläs nyt.." Jimin tarttui minuun ja halasimme pitkään.
Menimme sisälle ja marssin suoraan makuuhuoneeseen jossa kaikki jo nukkuikin.
Lössähdin sängylle ja käperryin tupakalta haisevan Taehyungin viereen. En välittänyt hajusta, olin vain onnellinen etten ehtinyt tehdä mitään peruuttamatonta.

Aamu sarasti. Olin nukkunut enintään viisi tuntia. Menin keittiöön keittämään kahvia. Tunsin Taehyungin kädet jotka tulivat hitaasti lantiolleni.
"Anteeks..." Hän kuiskasi.
Käännyin ja suutelin häntä.

Joimme kahvia ruokapöydässä. Yoongi ja Hoseok kävelivät ihan väsyneinä käsi kädessä pöydälle. Kaadoin heille kahvia.
Yoongi melkein nukahti istualleen.
"Kulta älä nyt nukahda.." Hoseok sanoi ja naurahti. Pian hän antoi pitkän suudelman hänelle.

Jimin tuli makuuhuoneesta.
"Miten nukuit?" Kysyin.
"En nukkunu.."
Minua kävi poikaa sääliksi. Kaikkea sitä on joutunut kokea.
Jimin katsoi minua ja puhui äänettömästi huulillaan.
"Millon?"
"Lounaan jälkeen"

Kello oli varmaan 13:00 ja istuimme kaikki katsomassa televisiota.
"Missä Namjoon ja Jin on?" Yoongi kysyi.
"Ei mitään hajuu" Taehyung vastasi mietiskellen.

Olimme hetken istuskelleet siinä kunnes sanoin:
"Jimin tuutko käymää mun kaa ulkona?"
Jimin nyökkäsi ja nousi ylös.
Kävelimme hetken metsään ja istuimme puun rungolla.
Ojensi matto veitsen.
"3.. 2.. 1.. nyt"
Vedin pitkän viillon pysty suoraan ranteeseeni. Kipu oli sietämätön mutta tunsin myös onnellisuutta. Nyt tämä kaikki loppuu.

Jimin kaatui jo puunrungolta alas ja pian näköni sumeni. Pystyin silti nähdä Jiminin kuolleen. Hänen silmänsä katsoivat tyhjyyteen eikä hän härkähtänytkään. Jimin oli kuollut. En nähnyt hänen rintakehäänsä liikkuvan elon merkkinä.

Kuulin vain kovaa piipitystä ja aloin kaatua taaksepäin. Käteni oli ihan veressä ja pystyn nähdä oman luuni. Viiltävä kipu valtasi koko kroppani.

Heräsin paniikissa....