8 Poikaa ja tyttö / BTS FF FIN

-45-

*Lunan näkökulma*

Heräsin hikisenä ja paniikissa sängystä. En uskaltanut avata silmiäni. Tunsin kylmän hien valuvan otsallani. Tuntui kun sydämmeni sykkisi tuhatta ja sataa. Minulla oli kylmä, enkä tiennyt missä peitto on. Tai onko minulla edes peittoa?

Missä Jimin on? Missä Taehyung?
Olenko kuvitellut kaiken? Olenko sairaalassa? Nämä kysymykset pyöri päässäni uudelleen ja uudelleen.

On ikävä Taehyungia..

Yht äkkiä minulle tuli halu oksentaa. Otsani oli kuuma ja minulla oli huono olo. Avasin pikku hiljaa silmiäni. Näin ikkunasta tulevan auringon nousun valoa. Nousin istuelleni ja laitoin kämmeneni niskani taa. Olin aivan hiessä. Minulla oli vieläkin paniikki päällä.

Rauhoittelin hetken itseäni ja nousin sängyltä. Laitoin valot päälle ja katsoin ympärilleni. Mitä on tapahtunut? Missä olen?
Puoli unesta herättyäni tajusin olevani huoneessani, kotonani. Mutta miten minä tänne päädyin?

Katsoin vasempaa rannettani. Ei mitään jälkeä. Sitten oikeaa. Ei mitään. Olin hämilläni ja kuulin tutun nais äänen huutavan:
"Luna! Taehyung on täällä!!"
Se oli äitini. Joten olin oikeasti kotona?
Avasin ihmeissäni huoneeni oven ja näin eteiseen asti Taehyungin seisovan suloisella hymyllään.
"Lähetäänkö?" Taehyung sanoi hymyillen.

Kävelin lähemmäs häntä.
"Miks näytät noin hämmästyneeltä?" Taehyung ihmetteli.
Raollaan olevan ulko-oven välistä näin Taehyungin vanhan auton.
Autosta vilkutti....
Jimin???? Jungkook!!! Namjoon??

Olin niin onnellinen että aloin itkeä. Halasin Taehyungia kovaan ja pompin ilosta.
"No sä oot ilosella päällä" Taehyung naurahti.

Kiitoksia kaikille lukijoille! Ihanaa että ootte näinkin kauan jaksanut lukee tätä ja toivottavasti pidit. Kiitos myös kaikille ihanille kommenteille, ne merkkaa mulle paljon 💓 tää on ollu ihan mahtavaa kirjottaa tätä teille. Kiitos kaikesta tuesta ❤