8 Poikaa ja tyttö / BTS FF FIN

-40-

*Lunan näkökulma*

Daesung nousi äkkiä sohvalta, tönäisi Taehyungia ja juoksi ovesta ulos.
"M-mä.. Mä en ymmärrä.. Miks.. Miks Daesung oli täällä??"
"Meijän pitää mennä ens viikolla puhuu tästä poliiseille.." Taehyung sanoi.
"Mä.. Mä en enää jaksa.."
Purskahdin sydäntä särkevään itkuun ja juoksin makuuhuoneeseen. Lössähdin sängylle ja käperryin lämpimään peittoon. Peitto tuoksui ihan Taehyungin puhtailta hiuksilta.

Tunsin pian lämpimät kädet jotka kietoutuivat ympärilleni.
"Mä rakastan sua.."
Rauhallinen ääni sanoi.
Tunnistin sen heti Taehyungiksi.
Käännyin häneen päin.
Taehyung makasi selälleen ja minä hänen vatsansa päällä, kädet kiedottuna hänen yläkropan ympärille.
Suutelin Taehyungin paidatonta rintakehää.
Pian suutelut siirtyivät ylös päin Taehyungin huulille asti.

Suutelimme hetken ja kuiskasin hänen korvaan:
"Mä en jaksa kohta enää kauaa.."
Taehyung ihmetteli.
"Ai mitä?"
Kyynel vierähti poskelleni ja sanoin ääni väristen:
"Elämää..."
Taehyung panikoitui ja nousi istualleen. Istuin hänen reisien päällä, samalla kun hän piteli molemmista käsistäni kiinni.
"kulta.. Ei... Me voidaan lähtee täältä millon vaan! En haluu menettää sua.." Taehyungin kauniit ruskeat silmät alkoivat vetistellä. Hänen poskensa alkoi punertaa ja silmät olivat täynnä kyyneliä. Nojauduin päälläni hänen rintakehäänsä päälle.
"On liian myöhästä sanoo noin.. Ku kaikki tää on tapahtunut jo.."
"Oikeesti.. Luna... Me voidaan lähtee heti huomenna.."
En vastannut mitään ja Taehyung otti poskistani kiinni ja pakotti katsoa häntä silmiin.
"Hm?" hän hymähti.
Nyökkäsin hiljaa ja halasin häntä pitkään.

Nousin ylös ja aloin pakata tavaroitani. Haukottelin ja menin heti pakattuani sänkyyn. Taehyung oli jo mennyt nukkumaan ja käperryin hänen kainaloonsa..