Järki pois ja sydäntä peliin

1: Haluanko?

Milla

Heikkulis! Mun nimi on Milla Amalia Niemelä tai Milla Niemelä ihan sama. Oon 16 vuotta ja asun Suomessa Koukkolassa (en tiiä onko semmosta paikkaa oikeesti olemasa mut 🤷‍♀️) ja mä oon asunu siellä mun koko elämäni. Mun elämä on aina ollu aika helppoa. Mul on rakastava perhe johon kuuluu mun äiti Jenni, mun isä Niilo, mun 19 vuotias isoveli Markus, joka on muuttanu pois kotoa ja mun 9 vuotias pikku sisko Miisa jota mä rakastan enemmän ku elämää.
Mun parasystävä on Iiris ja me ollaan tunnettu ala-asteen ekasta päivästä asti ja oikeasti en vaihtais Iiristä mihinkään. Hän on paras❤

En sano et mun elämä ois mitään ruusuilla tanssimista mut mitä voisin sanoo ku mul on ihana poikaystäväki nimeltä Niko, joka on fiksu, hauska ja komee. Me ollaan seurusteltu jo melkein 2 vuotta 8 luokasta alkaen.
Mä oon aina ollu hyvä koulussa ja mun vanhemmat toivoo musta opettajaa ja luultavasti meen sinne omien vanhempieni mieliksi, vaikka ite haluisin taiteilijaksi, sillä mä rakastan maalaamista ja piirtämistä. Niin kuten sanoin ei mun elämä ihan täysin 100% helppoa ole, mutta noin 92% helppoa.

Vaikka olen elänyt aika hyvän elämän ja elänyt iloisena niin se ei tarkoita, että olisin ilkeä. Päinvastoin olen mielestäni aika kiltti, sillä vaikka minulla on asiat oikeilla raiteillaan niin se ei tarkoita sitä, että niin olisi kaikilla. Siksi yritän olla mahdollisimman kiltti niillekkin jotka ovat ilkeitä minulle enkä jätä ketään ulkopuolelle sen takia, että hän on jotenkin syrjäytyvä tai erilailen ja jos näen kiusaamista puutun siihen niin kuin olen aina puuttunut. En yleensä tosin itse osaa pitää puoliani enkä tiedä miksi, mutta parasystäväni Iiris hoitaa sen josta olen niin kiitollinen eikä hänen ole tarvinnut kuin jotain 3 kertaa tehdä niin kuin minä hänelle.

Tällä hetkellä olen piirtämässä tuttuun tapaani tapaani huoneessani kettua.
‐Milla tulehan käymään! äitini huusi alakerrasta ja minä nousin penkiltä lähtien alakertaan.
‐Niin? kysyin.
‐Meidän pitäisi puhua, äiti vastasi ja huomasin kiusaantuneisuutta hänessä.
Tämä voisi tarkoittaa vaan kahta asiaa, joko a) seksi valistus tuntia tai b) isän ja hänen suhteeseen liittyvä yksityinen asia.
‐Niko kävi tänään meillä eikös? hän enemmänkin totesi kuin kysyi.
-Niin, vastasin ja olin 99% varma seksi valmistumisen tulosta.
‐Kysyn nyt suoraan miksi tämä oli sinun houneessasi kun imuroin? hän kysyi ja antoi jonkun paketin minulle.
Katsoin pakettia hetken ja tajusin mikä se oli. Se oli kondomi paketti! Ja mikä hulluinta olen neitsyt eikä Niko ja minä tehty mitään...no...sellaista! Hän oli vain auttanut minua läksyjen kanssa ja olimme antaneet toisillemme pari harmitonta suukkoa ei mitään muuta.

‐Äiti tuo ei ole meidän! huusin kauhuissani, että äiti edes ajatteli tuollaista.
‐No kenenköhän sitten? äiti kysyi epäuskoisena.
‐En minä tiedä, mutta me ei tehty mitään! sanoin ärtyneenä. Luuliko äiti tosiaan, että minä tekisin niin? Minua ällötti ajatuskin siitä, että makaisin Nikon kanssa sängyssä enkä tiedä oliko se normaalia, että 16 vuotias ei halunnut omaa poikaystäväänsä sillä tavalla, mutta en ollut kai vain vielä valmis.

Äiti huokaisi syvään ennen kuin sanoi:
‐Kulta ei siinä mitään väärää ole. Tajuan kyllä sinä olet siinä iässä jolloin hormoonit jylläävät ja..., äiti alkoi selittää, mutta keskeytin hänet:
-En halua kuulla enenpää!
Mutta äiti ei kuunnellut vaan jatkoi:
‐Niko on kunnon poika ja olette seurustelleet jo kauan joten ymmärrän jos...
‐Äiti kuuntele! huusin nolostuneena.
‐ME. EI. TEHTY. SITÄ! huusin kiukkuisena pitäen jokaisen sanan kohdalla tauon.
Äiti kurtisti kulmiaan ja kysyi sitten:
‐Mutta miten tämä sitten oli sinun huoneessasi?
‐Mistä minä tiedän, vastasin ja tuli hetken hiljaisuus.
‐Hyvä on uskon sinua, hän vastasi lopulta.
-Kiitos, vastasin.

‐Menehän nukkumaan, äiti sanoi hymyillen.
‐Okei, vastasin hymyillen hänelle takaisin.
Kävelin yläkertaan ja menin huoneeseeni. Vaihdoin yö vaatteet ja menin sänkyyn. Otin vielä puhelimen esiin ja päätin tekstata Nikolle.

KESKUSTELU M&N
M ‐Moi
N ‐Moi söpö💞
M ‐Tiedätkö mitä mun äiti löysi mun huoneesta😂
N ‐No😅
M ‐Se löys kortsu paketin ja luuli et me oltais oltu niin ku sillai!😂
N ‐Ai niinkö?
M ‐No joo eikö ookki hassua😂
N ‐Niin kai?
M ‐Miten niin "kai" siis ku mehän ei ees tehty mitään tai oltu tekemässä?
N ‐No ku öm..
M ‐Mitä?
N ‐No ku mä vähän niin ku unohin sen sinne😅
M ‐Siis niin ku mitä!?
N ‐No mä ajattelin et ku me ollaan seurusteltu jo kauan niin voitais jo edetä pidemmälle?
M ‐Siis miksi sä...miten sä...hhhh!
N ‐Ootko vihanen?
M ‐No totta kai oon! Miksi sä luulit et me pantais!?
N ‐No mä vaan halusin olla valmis! Sori
M ‐Et saa!
N ‐Älä viitti Milla
M ‐Älä sä viitti olla noin pervo!
N ‐Vou rauhoitu nyt! Ei meiän oo pakko tehä sitä vielä mut olinpahan vaan valmis! Sitä paitsi joskus kuitenki tehään se
M ‐Ja paskat!
N ‐Siis mitä?
M ‐Onko sulla näkö vaurio?
N ‐Ei mut miten niin paskat? Etkö sä siis haluu koskaan?

Tuohon viestiin minä en vastannut. Miten voisin vastata, kun en itsekkään tiennyt. Halusin kyllä vastata, että tietenkin joskus vaan ei vielä, mutta jokin esti minua. En ollut varma halusinko sitä koskaan. Aina kun ajattelin sitä hänen kanssaan niin se sai oksennuksen nousemaan suuhuni. Mutta miksi? Senhän pitäisi joskus mennä niin eikö? Vai pitäisikö? Ääh en minä tiedä. Selvitän tämän huomenna nyt menen nukkumaan.