Järki pois ja sydäntä peliin

35: Tutut kasvot mutta vieraat silmät

/Ihan ekana kiitos ihan sikana😍 Teitä on jo 1,12K lukiaa! Niin ku mitä ihmettä!?😱 En voi uskoo tätä todeks🥺 Yhyy ihan itku tulee silmään😢 Juu oon hirveen herkkä. Mut joka tapauksessa kiitos vielä kerran ja nauttikaa kesästä nyt koronanki aikaan😅💕
I love you😍/

Vivi

Hän oli hylännyt minut. Hän ei halunnut minua. Hän ei enää puhunut minulle. Kolme viikkoa olemme olleet erossa. Tiedän kyllä, ettei suhteemme ollut vielä kovin vakava, mutta se oli minulle tärkeä. Ilmeisesti se ei merkinnyt hänelle mitään. Hän ei edes ota minuun mitään yhteyttä.

Ehkä olinkin oikeassa tästä sielunkumppanuudesta alunperinkin. Ehkä kaksi toisilleen tarkoitettua ihmistä ei olekkaan aina tarkoitettu toisilleen.

Tällä hetkellä olin vain makaamassa pimeässä huoneessani väsyneenä. Kello on 1:31. En ole nukkunut kovin paljoa viime viikkoina. En vain pysty nukkumaan, kun olen levoton ja aina, kun onnistun nukahtamaan niin herään parin tunnin päästä painajaiseen. Näen koko ajan sen saman unen.

Uni alkaa aina, siitä kun herään pimeästä ja synkästä metsästä. Sen jälkeen alan vain juoksemaan, ikään kuin minua jahtaisi joku tai jokin. Jokin minua vahvempi ja suurempi. Sitten unen lopussa se jokin on saamassa minut kiinni ja herään paniikissa. En tiedä mikä se on, mutta toivon sen olevan vain unta.

Yhtäkkiä mieleeni tulee taas hän. Yritän karistaa hänet pois ajatuksistani, mutta se on lähes mahdotonta.

Pian alan hikoamaan ja murisemaan. Tiesin mitä se tarkoitti. Nousin istumaan sängylleni ja yritin hallita suttani. En halunnut lähteä juoksemaan metsään ja olla tulematta takaisin kotiin aamulla. Vanhempani huolestuisivat. Vanhempieni ajattelu saa minut nousemaan seisomaan ja laitan käteni niskaani. Kävelen ympäri huonettani hädissäni. Olen tähän asti onnistunut välttämään muodonmuutokseni tuijottamalla yhtä tiettyä kohtaa huoneestani. Se oli ikkunan yläkulma. Tuijottamalla sitä sain jostain syystä hallittua suttani. Nyt kuitenkin tämä tunne oli paljon vahvempi eikä ikkunan yläkulman tuijotus auttanut.

Yhtäkkiä tunsin menettäväni melkein kokonaan kehoni hallinnan. Tiesin etten voisi enää mitään. En voisi estää suttani. Niinpä avasin ikkunan ja hyppäsin. Jep. Kuulostaa ehkä itsemurha yritykseltä, mutta sitä se ei ole. En vain miettinyt loppuun asti. Juuri ennen kuin olisin lysähtänyt täysiä maahan, niin menetin tajuntani.

VIVIN SUSI

Laskeuduin kevyesti maahan. Korkealta hyppääminen ei ole minulle vaikeaa. Selviän siitä liian helposti.

Lähdin laukomaan täysiä metsään. Olin raivona enemmän kuin koskaan. Kumppanimme oli hylännyt meidät. Se tuntuu hirveältä.

Tuuli tuivertaa naamalleni. Turkkini kiiltä kuun valossa ja puut menevät ohitseni valon nopeudella. Juoksen nopeammin kuin koskaan ennen.

Noin tunnin päästä väsyn kuitenkin ja päätän pysähtyä. Huomaan olevani jossain kallion kielekkeellä. Katson alas ja huomaan ison pudotuksen suoraan veteen. Katson kuuta. Nyt on täysi kuu. Suljen silmäni ja nautin kuun valosta. Kun on täysi kuu, niin jokainen ihmissusi saa siitä enemmän energiaa. Se vahvistaa sekä henkisesti, että fyysisesti. Ja sitä minä nyt tarvitsen.

Mietin Millaa. En ollut siellä, kun hän jätti meidät, mutta tunsin kuitenkin sen tuskan, mikä Vivilläkin oli.

Yhtäkkiä kuulen metsästä rapinaa. Avaan silmäni ja käännyn muristen. Näen pensaiden liikkuvan ja tiedän sieltä tulevan jotain. Murisen entistä enemmän kynnet valmiina taisteluun. Pian puskasta tulee punasilmäinen susi. Lopetan murinani ja alan enemmänkin ihmettelemään. Susi on todella paljon minun näköinen. Itseasiassa ilman punaisia silmiä olisimme identtiset. En tiedä miksi, mutta rauhoitun. Punasilmäinen susi tekee samoin, istuu ja kallistaa päätään hämmentyneenä. 

Jotenkin nuo silmät näyttävät niin tutuilta. Ihan kuin olisin nähnyt ne jossain, vaikka se on mahdotonta. Kellään ihmissudella ei ole punaisia silmiä.

Yhtäkkiä susi kääntyy takaisin metsään päin ja lähtee juoksemaan. Jostain kumman syystä lähden juoksemaan hänen perään. Luultavasti siksi, koska halusin tietää miksi hän näytti niin tutulta. Susi oli yllättävän nopea, mutta niin myös minäkin. Juokseminen meni tasavertaisena. Hän oli minua ehkä hiukan nopeampi, mutta vain metrin edellä. Olin juuri saavuttamassa häntä kunnes hän kääntyi ja ihan noin vain tunsin nousevani ilmaan ja paiskautuvani täysiä puuhun. Lysähdin maahan kituen tuntien kuinka lämmin neste alkoi valua päästäni. Viimeinen asia mitä näin ennen kuin menetin tajuntani oli punasilmäinen susi, joka juoksi metsän syöväreihin.