Järki pois ja sydäntä peliin

21: Mamma Mia

Vivi

Olin hyvin iloinen, mutta myös hieman hermostunut. Pitäisikö Milla...no mistään minussa edes kodistani. En saisi kuitenkaan ajatella näin, sillä ei Milla olisi muuten suostunut tulemaan luokseni, jos ei edes pitäisi minua kaverina.

Tiedän kyllä miksi hän tuli näin helposti tänne. Se johtuu suurimmaksi osaksi sielunkumppani yhteydessä, mutta myös siitä, että tunnemme muutenkin vetoa toisiimme.

Tunsin, kun puhelimeni värähti taskussani. Huomasin viestin olevan Millalta ja hymyilin.

KESKUSTELU V&M
M ‐Eli milloin tuun?
V ‐Anteeks unohin mainita🤦‍♀️ Tuu vaikka kello 4
M ‐Eli nyt?
Vilkaisin kelloa.
V ‐Aa joo vaikka
M ‐Ok

Hymyilin itsekseni. Vanhempani olivat lähteneet jonnekkin en nyt muista minne, mutta tiesin heidän tulevan vasta 12 yöllä.

Noin puoli tuntia odotin ja mietin myös mikä ihme oli Mamma Mia. En ollut koskaan kuullut siitä joten käänsin tietenkin toivoni googleen. Ilmeisesti kyseessä oli iki vanhan Abba nimisen bändin laulu sekä todella kuuluisa musikaali elokuva.

__

Kun ovikello soi nousin sohvalta ja suorastaan ryntäsin ovelle. Siinä edessäni seisoi suloinen Milla pieni reppu selässään.
Hän tervehti minua ja astui sisään.

‐Onko teillä ketään kotona? hän kysyi jälleen kerran ujosti.
‐Ei, vastasin hymyillen.
‐Okei, Milla sanoi ja asteli olohuoneeseen.
Hän selvästi tykkäsi elokuvasta, sillä laittoi sen heti päälle nähtyään dikiboksin.
‐Onko tää sun lempi elokuva tai jotain? kysyin huvittuneena.
‐Kyllä, mä rakastan Mamma Miaa, hän vastasi hymyillen.
‐Tuu jo ja istu sohvalle, hän hoputti minua ja tulin hänen viereensä sohvalle.

Heti leffan alussa oli jokin laulu ja koko ajan katsoin vain Millaa.

__

‐Kuule kerro jotain itestässi, minä pyysin.
Milla kääntyi katsomaan minua hetkeksi, mutta kääntyi pian katsomaan takaisin elokuvaa.
‐Mitä sä haluat tietää musta? hän kysyi.
‐Kaiken, töksäytin typerästi, mutta jatkoin:
‐Esim. mikä on sun lempi väri?
‐Rakastan kaikkia värejä, hän vastasi.
‐Ai, minä sanoin hölmistyneenä.
‐Lempi ruoka? kysyin.
‐Ranskalaiset ketsupilla tai majoneessilla, hän vastasi.
Minä nyökkäsin.

‐Mikä sun lempi väri? Milla puolestaan kysyi, vaikka olisin vain halunnut kysyä hänestä.
‐Violetti, vastasin kuitenkin ja Milla oli selvästi yllättynyt.
Olihan se ymmärrettävää, koska pukeuduin mustaan niin paljon. Kaikki varmasti olettivat sen heti olevan musta. Mutta rakastin violettia. Se oli vain jotenkin niin kaunis väri.
‐Entä lempi ruoka? Milla kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
‐Pizza, vastasin ja hän nyökkäsi.

‐No lempi eläin? kysyin.
‐Koira, hän vastasi ja hymyilin itsekseni.
Ehkä tosiaan olisi mahdollista, että Milla hyväksyisi minut ihmissutena.
‐Sun? Milla kysyi.
‐Susi, vastasin.

‐Lempi elokuva? kysyin taas.
‐Tämä, hän vastasi ja osoitti televisiota.
Punastuin, kun muistin, että hän oli kertonut tuon minulle jo aiemmin. En käsitä miksi muistini on alkanut töppäilemään tavallisen ihmissuden muistista. Mutta tuskin se on mitään.

‐Sun lempi elokuva? Milla kysyi myös.
‐Kaikki Nälkäpelin osat, vastasin.

Me kyselimme aika paljon toisistamme ja jokaisen asian minkä sain tietää Millasta painoin mieleeni.

Yhtäkkiä Milla sanoi innoissaan osoittaen telkkaria:
‐Nyt se tulee!
Katsoin sitä ja huomasin jonkun laulun alkavan.
‐Tanssitaanko? hän kysyi.
Silmäni laajenivat. Ehei, en todellakaan tanssisi.
‐En mä osaa, vastasin.
‐Comoon Vivi! Kaikki osaa tanssia! Anna vain musiikin viedä, hän sanoi ja nousi pystyyn.
Näin kuinka Milla jo tanssi musiikin tahtiin. Hän oli aika hyvä.
Huokaisin, nousin ja menin yrittämään tanssimista. Ajan myötä huomasin kuitenkin, ettei tanssiminen ollut niinkään vaikeaa.

Pian kertosäe tuli ja Milla hymyili.

/Mamma Mia! Here I go again!
My, my How can I resist you?
Mamma mia Does it show again?
My, my Just how much I missed you./

Kun se oli päässyt jo vauhtiin en jälleen kerran voinut hillitä itseäni. Otin Millasta kiinni ja aloin jotenkin tanssia hänen kanssaan olohuoneessa. Yllättävää kyllä hän ei työntänyt minua pois van tanssi iloisesti kanssani.

Kun musiikki loppui olimme kummallisessa asennossa. Milla oli nojautunut taakse päin, minä pitelin häntä toisella kädelläni selästä ja toinen käteni piteli Millan kättä.

Katsoimme toisiamme ja Milla näytti miettivän jotain. Minä mietin myös.

Pitäisikö minun suudella nyt Millaa? Olin ennenkin suudellut tyttöä, mutta Milla oli asia erikseen. Hän ei ollut kuin muut tytöt. Hän oli jotain paljon ihanempaa. Milla oli tärkeämpi minulle kuin yksikään toinen tyttö ja hänessä oli jotain mitä muissa ei.
Ehkä etenimme liian nopeaa. Meidän pitäisi varmaan ensin tutustua ja tuntea toisemme paremmin. Ehkä....ei. En jaksanut enää miettiä kaikkia pahimpia mahdollisia vaihtoehtoja. En jaksanut enää vastustaa, en nyt, kun Milla oli tässä. Minun kanssani.

Niinpä kumarruin Millan puoleen ja painoin varoen huuleni hänen pehmeille huulilleen.