Järki pois ja sydäntä peliin

32: Jotain kaunista

/Huom! Sisältää tekstiä, joka ei ehkä sovellu kaikkein nuorimmille./

Milla

Siinäpä se. Mitä me olemme? Ollaanko me niitä, jotka vaan pussailee välillä vai ollaanko me ihan oikeasti jotain paljon suurempaa? Mistä minä tiedän.

Niinpä vastasin juuri sen mitä päässäni liikkui:

‐En mä tiedä. Mutta yhen asian mä tiedän. Meen sekasin susta.

Vivi katsoi minua ja sitten huuliani. Ennen kuin hän ehti tehdä mitään minä suutelin häntä. Hän vastasi siihen ja aistin tämän suudelman merkityksen. Se ei ollut pelkkä suudelma. Se on koko horjuva yhteinen maailmamme. Se kumpuaa kaikkia tunteita, mitä me tunnemme toisiamme kohtaa. Epätoivoa, surua, vihaa, pelkoa, iloa, onnea, valoisuutta ja.....rakkautta.

Minun olisi varmaan pitänyt lopettaa tämä suudelma, mutta en vain pystynyt.
Miten olisin voinut lopettaa, kun tiedän, että suutelen sitä ihmistä, joka jotenkin ihmeellisesti vetää minua puoleensa kuin mangeetti.

Ajantajuni sumeni ja järkeni oli kokonaan poissa. Kaikki oli kadonnut ympäriltämme ja oli vain minä, Vivi sekä sydämmeni, joka sanoi vain yhden asian:

♡Tämä tyttö on se kenen kanssa sinun kuuluu olla♡

Ja minusta tuntui, että sydämmeni oli täysin oikeassa. Jos tämä ei ole elämäni valo niin kuka sitten? Tältä sen pitäisi tuntua eikö? Tämä tuntuu nimittäin maailman oikeimmalta asialta, mitä olen ikinä tehnyt.

Mieleni sumenee täysin ja en ajattele mitään, kun siirryn hänen syliinsä hajareisin enkä silti katkaise suudelmaa. Vivi liu'uttaa käsiään minun kylkiäni pitkin, minä irrotan huuleni hänen huuliltaan ja siirrän ne Vivin kaulalle. Meiltä molemmilta pääsee voihkaisu. Tiedän edelleenkin, että minun pitäisi lopettaa, mutta tahdon voimani on murskana emmekä me lopeta. Tämä tuntuu liian hyvältä. Tunnen, kuinka Vivin kädet siirtyvät paitani alle ja pelkään, että vähintään tuossa kohtaa minä lopettaisin tämän. Mutta ei. Se vain yllyttää minua jatkamaan. Haluan tämän jatkuvan ja niin varmasti myös Vivi. Niinpä siirrän taas huuleni Vivin huulille. Hellä suudelmamme on muuttunut hetkessä yhdeksi rajuksi ja kiihkeäksi suudelmaksi. Alan avaamaan Vivin hupparin vetoketjua. Eikä hän yritä estellä niin kuin viime kerralla. Kun olen saanut Vivin hupparin pois tunnen kuinka hän irrottaa huulensa omiltani ottaakseen T-paitansa pois. Sitten hän jatkaa suutelemistani, liu'uttaa käsiään pitkin vatsaani kunnes ne jäävät lepäämään rintojeni päälle. Huokaisen ja siirrän käteni Vivin kylkiin.

Kuplamme poksahtaa, kun kuulemme molemmat oksan raksahduksen. Säpsähdämme ja siirryn nopeasti pois Vivin sylistä. Vivi pukee paitansa ja hupparinsa päälle ja katsoo metsään. Hän muuttuu kauhusta kankeaksi.

-Meidän pitää lähteä nyt, hän sanoo ja tarttuu lujaa kädestäni.

Lähdemme kävelemään pois metsästä. Olen hämilläni. En niinkään Vivin yhtäkkisestä pakokauhusta vaan siitä mitä äsken tapahtui. Miksi ihmeessä teimme niin? Emmehän me edes seurustele tai edes tunne kovin hyvin!

♡Koska sinä pidät hänestä♡  sydämmeni vastasi.

Ei vaan, koska sinä olet idiootti! järkeni moitti.

Säpsähdän taas, kun tajuan mitä olimme tekemässä. Minkälainen ihminen tekee niin parin viikon tuntemisen jälkeen!? Näköjään minä. En vain voinut sille mitään. Olin kuin hetken huumassa. En ollut koskaan tuntenut sellaista.

Kun olimme tulleet pois metsästä Vivi aloitti:

‐Milla.

-Niin? kysyin.

-Tuutko mun tyttöystäväksi? hän töksäytti.

Silmäni laajenivat. Mitä minä vastaisin? Olin niin hämilläni näistä tunteista, etten tiennyt mitä sanoa.

♡Vastaa joo! Vastaa joo!♡  sydämmeni intoili.

Vastaa ei! Vastaa ei! järkeni käski.

Ja niin ne alkoivat taas riitelemään.

-Vivi mä, aloitin.

Sano ei! järkeni käski.

♡Sano joo!♡  sydämmeni hihkui.

-Voinko mä miettiä tätä pari päivää? kysyn varovasti.

Tuli hiljaisuus. Minua pelotti Vivin vastaus. En uskaltanut nostaa katsettani maasta.

Vivi otti leuastani hellästi kiinni ja nostin katseeni häneen. Hän hymyili.

-Totta kai, hän vastasi.

-Kiitos, sanoin ja hymyilin myös.

Sitten katsoin taas hänen huuliaan. Painoimme molemmat hellän suudelman ja sitten lähdimme kävelemään koulua päin.

Tunsin ensimmäistä kertaa sydämessäni jotain ihanaa. Jotain kaunista. Enkä voi olla muuta kuin iloinen siitä.