Annan nk.
Istuin autossani, valot päällä, Liamin pihassa. Tai no en huomannut, että valot oli päällä vasta kuin myöhemmin, kun pojat tulivat katsomaan,, kuka oli pihassa. Istuin siinä pää rattiin nojaten ja silmät kyyneliä täynnä.
Miten olin vajonnut näin alas? Tai no kyllähän minä pidin pojista, mutta olin pettänyt heidän luottamuksen jo liian monta kertaa. Pelkästään ajattelematta sitä, että oli salaa rakastunut Harryyn. Ensin olin alkanut oleskelemaan Emman kanssa ja jättänyt pojat ja nyt matelin taas takaisin häntä koipien välissä.
En ihmettele jos pojat ovat vihaisia tai kylmiä minua kohtaan. Olin ollut oahempi heitä kohtaan. Toisaalta tällä kertaa minulla ei ollut minkäänlaista vaikutusta asiaan. James oli no..... James oli James, eikä siitä päässyt yli, eikä ympäri.
Olin kai elätellyt turhaa toivoa, siitä että asiat muuttuisivat parmmiksi, jos vain pysyisin mukana ja myötäilisin Jamesia. Oikeastaan jo pelkkä nimi James sai pelon väreet kulkemaan pitkin selkääni.
Viimeisin tuon miehen saavutus oli omaperäinen. Hän oli hakannut ensin jalkani mustelmille, niin etten voinut liikkua ja sitten viiltänyt oikeaan poskeeni pitkän syvän haavan, käsieni ollessa sidottuina. Kekseliästä toki, mutta erittäin kivuliasta. Haavasta vuosi vieläkin hieman verta ja siihen kirveli, kun kyyneleet valuivat poskea pitkin.
En saanut itseäni kootuksi. Kamala tunne hiipi mielessäni. Olin jo melko varma, että yöpyisin autossa, koska en yksin kertaisesti uskaltanut kohdata poikia. Tiesin, että he syyttäisivät minua, ja tiesin että he ymmärtäisivät minua, mutta silti minulle oli liian vaikeaa vain nousta kuljettajan paikalta ja kävellä ovelle.
En tiedä, miten aion selittää, miksi hylkäsin heidät taas. Ehkä kertoisin koko tarinan, ehkä sanoisin, että en uskaltanut laittaa Jamesille vastaan. En vain yksin kertaisesti saa sanoja suuhuni, en edes mieleeni, vaikka kuinka yritän keksiä kunnon selitystä.
Pojat kyllä uskoisivat, melkeinpä mitä vain, jos sen osaisi vain asetella oikein. Sanojan asettelussa olin hyvä. Olin saanut paljon harjoitusta siitä, koska Jamesin kanssa täytyi varoa jokaista sanaa, kuin se olisi laukeava ansa. Jos vain keksisin oikeat sanat, osaisin asetella ne niin, ettei kukaan voisi niitä vastustaa. Ongelman ydin olikin sanat ei niiden asettelu. Jos sanat puuttui ei ollut mitään aseteltavaa.
Olin niin turhaantunut, että olisin voinut lyödä etuikkunan lasin rikki. Melkein löinkin, mutta sain nopeasti muutettua käteni suunnan ja ikkunan sijaan löin itseäni vatsaan. Kotona olisin ansainnut siitä hyvästä taputukset ja suudelman poskelle. En kyllä haluaisi enää koskaan Jamesin suudelmia tai taputuksia. En ottaisi niitä vastaan mistään hinnasta.
Mieleni teki vain avata ikkuna ja oksentaa. Inhosin oksentamista, joten oksentaminen olisi todella epätoivoinen teko minulta. En voisi tehdä sitä, vaikka teki mieli. Istuin vain ja itkin.
Itku ravisteli koko kehoani. Pelkäsin pääni painavan torve ja aiheuttavani jonkunlaisen skandaalin sisällä Liamin talossa.
Harryn nk.
"Hei tyypit, näätteks te noi valot tuol pihal?" kuulin Louisin kysyvän ikkunan luona.
"Joo ne on ollu siel jo jonku aikaa," Liam sanoi huolettomasti.
"Nii pitäiskö mennä kattoo, mikä siel on hätänä?!" Louis kysyi närkästyneesti. Kukaan ei oikeen jaksanut välittää Louisin huudoista, koska katsoimme juuri "Itse ilkimys 2" ja olimme kaikki hyvin keskittyneitä elokuvaan.
"Nyt pojat ylös ja kattoo, mitä vittuu tuol pihal tapahtuu!" Louis sanoi ja käveli telkkarin tielle.
"Heeiii....! Sä oot telkkarin edes!" kuului Niallin vastalause.
"Niin oon ja revin koht ton sähköjohon seinäst, jos ette nyt lähe mun kaa kattoo, mitä tuol pihal tapahtuu," Louis sanoi ja osoitti uhkaavasti sähköjohtoa.
"Okei, okei me tullaan," Zayn sanoi hymyillen ja nousi seisomaan.
"Mä en jaksa nousta," sanoin ja jatkoin löhöämistä. Louis tuli tökkimään minua ja Liam, Niall ja Zayn liittyivät seuraan.
"Ylös senkin laiskamato!" Louis huusi ja löin minua vatsaan.
"AUU!" huusin.
"Nouse ylös ja mennää kattoo, mikä tol tyypil tuol ulkon on hätän," Liam sanoi ja jouduin nousemaan.
Kuka on pahis? Tykkäättekö uudest kannest? Mä tein sen ihan ite. Ja siis kattokaa mun muistki tarinoist ne kannet ja kertokaa mielipiteitä, koska mä haluun tietää onks ne hyvii. Ja new lifes on yli 950 lukukertaa!!!!!
Whouuuu te ootte oikeesti täydellisii!
Julia kiittää ja kumartaa!
