Changes (one direction fanfiction in finnish)

Anna

Harryn nk.

Nousin autosta ja näin Annan jähmettyneenäauton toiselle ovelle. Näin myös poikien arvostelevat katseet, jotka tuntuivat saavan Annan paniikkiin. Paiskasin oven kuuluvasti kiinni ja huokaisin. Kävelin Annan viereen ja paiskasin tämänkin oven kiinni.

Tyttö ei ollut saanut edes ovea kiinni toisten tuijotukselta. Tönäisin Anna yrittäen saada tämän sanomaan jotain tai edes liikkumaan, mutta tyttö oli jähmettynyt paikalleen. Tönäisyllä sain Annan edes huomioimaan itseni ja lähetin tätä kohti kummeksuvan ilmeen.

"Eiköhän mennä sisälle?" kysyin yrittäen saada, jonkun reahoimaan.

Poikien vihaiset katseet kiertelivät vieläkin ympäri Annan kehoa. Olin pettynyt hyvin pettynyt. Miksi pojat eivät vain antaneet olla? Annaa oli selvästikin satutettu ja uskoin tietäväni jopa syyllisen. En usko, että pojat ymmärsivät millainen kynnys Annan oli täytynyt ylittää voidakseen tulla takaisin jo toista kertaa häntä koipien välissä.

Tiesin, miltä Annasta tuntui. Olin itsekin kokenut saman juuri näiden jätkien kanssa. Kun Anna oli lopettanut yhteyden pidon, olin murtunut täysin. Aloin ryyppäämään norkoilemaan erittäin huonossa seurassa ja pahinta jättänyt parhaat ystäväni ja lopettanut itsekin yhteyden pidon.

Olin ollut jo todella syvällä Lontoon alamaailmassa, kun pojat olivat tulleet ja kiskaisseet minut takaisin maanpinnalle. Silloin en ollut ollut selvänä päivääkään ja kun vihdoin olin nostanut pääni taas katsomaan tulevaisuutta, vieroitus oireet olivat aivan mahdottomat.

Olin muutenkin laihtunut hyvin alipainoiseksi, koska en ollut tajunnut syödä melkein mitään koko aikana ja sitten, kun viimein lopetin juopottelun en saanut vain pidettyä ruokaa ylhäällä. Ja nyt kun Anna viimein tuli takaisin (olin kokoajan tiennyt tämän palaavan, koska James oli ollut muutenkin kamala) olin taas kunnossa.

Silti pojat eivät ymmärtäneet Annaa, vaikka tiesivät saman tapahtuneen myös minulle. En vain voinut ymmärtää, mikä koko jutun ongelma oli. Näin Louisin katsovan Anna extra musertavalla katseelta ja huomasin Anna kaartuvan kohti maata ja oksentavan.

Sitten ilman minkäänlaista varoitusta huomasin Annan kaatuvan. Yritin tietenkin ottaa tyttöä kiinni, mutta en onnistu vasta, kun viime sekunneilla, jolloin saan otteen tytön selästä. Katsoin Anna järkyttyneenä ja näin kuinka väri katoaa tytön poskilta ja silmät alkaa painaa.

"Hei jätkät, vähän apuu!" Huusin ja katsoin poikiin anoen, mutta kukaan ei tehnyt mitään auttaakseen. Se oli aivan, kun kaikki olisi ollut transsissa, josta ei voi herätä. "Jätkät," jatkoin huutoa epätoivoisesti.

Samalla näin Annan vartalon kouristelevan uuden oksennuksen takia. Katsoin kuinka elämäni rakkaus oksensi, jotain ounaista ulos ja katseeni kääntyi automaattisesti kohti aiempaa oksennus kohtaa. Näin sielläkin sitä samaa punaista ainetta ja vihdoin tajuan, mistä on kyse. Anna oksentaa verta. Verta. Annahan voi, vaikka kuolla.

"Hei auttakaa tyypit, Anna oksentaa verta tyypit, verta!" karjuin ja tunsin jonkin liikkuvan poskellani.

Tehän tiiätte, mitä täs tapahtuu eiks joo?
Mä jatkan tätä varmaa viel tänää, koska motivaatio ja se jatkuu taas Harryn nk.
Ps. Votet ja kommentit on kivoja!;)
Julia kiittää ja kumartaa! :)