Annan nk.
"Moi Anna," Harry sanoi tullessaan hieman Liamin jälkeen ovesta sisälle huoneeseeni.
"Moi Harry," totesin kylmästi.
"Ööh... tota pojat voitteks te jättää meijät hetkeks kahestaa?" Harry kysyi raapoen niskaansa.
"Juu, toki," Liam vastasi heti ja katsoi meitä hymyillen.
"Mikäs on nii tärkeetä, että pitää jättää teijät ihan kahden?" Zayn kysyi vihjailevasti.
"No siitä voidaan keskustella myöhemmin," Harry päätti ja lähti työntämään tietäväisesti hymyileviä poikia.
"Joo," Niall sanoi ja pakeni paikalta.
"Ei mitää vahinko lapsii, me ollaa sairaalassa. Tääl on kamerat!" Louis huikkasi mennessään.
"Mä en jotenkaa usko, et me tehään mitään ees lähellä sellasta," sanoin hymyillen iloisesti katovalle Louisille.
"Mä en ois nii varma.... ja luvatkaa, et must tulee kummi!" kuulin Louisin äänen huutavan käytävästä.
"Joo joo! Iha sama!" huusin käytävään.
"Öh, tota Anna," Harry sanoi, kun muut olivat vihdoin ulostautunut huoneestani.
"Niin, Harry," sanoin kylmästi ja ristin käteni rinnalleni.
"Tota noi, toi Liam puhu mulle jotain sellasta, et sä saattaisit olla mahollisesti kiinnostunu musta.... nii onks se totta?" Harry kysyi punastellen. Hän näytti suloiselta, kun katseli varpaitaan ja punasteli.
"Joo, se on ihan totta," sanoin kovaan ääneen.
"Oikeesti?" Harry kysyi.
"Joo, tyhmä, eikö se tullu aika selväks siel ambulanssis?" kysyin.
"Aaaaaaa...." Harry sanoi iloisena melkein pomppien ylös alas.
"Rauhotu hullu, ja anna hali," sanoin ja Harry lähti kävelemään kohti minua.
"Halii!!" poika huusi ja halasi minua lujasti.
"Asiasta viidenteen, ootteks te viel saani tietää, mikä mul oli?" kysyin.
"Ei, miten nii?" Harry kysyi.
"Noku, mäkää en tiiä," sanoin pojan olan yli.
"Aaa... no mä kutsun pojat sisää," Harry sanoi ja luulin, että hän päästäisi irti, mutta ei.
"POJAAAT! SISÄÄN," Harry huusi täyttä kurkkua korvani vieressä.
"Harryyy....." valitin, kun poika lopetti huutamisen.
"Sori mä en halunnu päästää irti," Harry sanoi ja kuulin hymyn pojan äänestä.
"Säästäkää meijän silmät!" sanoi Louis, joka tulis sisään ensimmäisenä.
"Mitä siel tapahtuu?!" kuului Niallin ääni ulkopuolelta.
"Ei mitää Louis, vaa on kakara ja luulee, että halaaminen on jotenki ei sallittua!" huusin ulkopuolella odottavalle Niallille.
"Okei mä sit luotan suhun Anna, älä vaan pilaa mun luottamusta!" poika huusi, kun tuli sisään ovesta.
"Mä en tiiä mitä vikaa halaamisessa on," sanoin Niallille jota katoin Harryn olan.
"Toi on kyl aika läheinen hali," Niall nauroi.
"Nii mut meil on vaatteet päällä, eikä me nuoleskella, nii sul ei oo mitää hätää," selitin pojalle.
"Haluuks sä sit nuoleskella," kuulin Harryn kuiskaavan hiljaa korvaani.
"Ei se mua haittaiskaa," kuiskasin takaisin.
"Okei," Harry kuiskasi, irrotti hieman otettaan ja suuteli minua.
"Heeiiiii!!!" Niall huusi muka vihaisesti.
"Nonni," Liam sanoi nauraen.
"Tätä päivää ollaa odotettu noin kaks vuotta," Zayn nauroi.
"Törkeetä Anna sä just sanoit, ettei meil oo mitää hätää ja nyt sä nuoleskelet siinä, jonku kaa," Louiskin sanoi muka vihaisesti, mutta äänestä päätellen tuo hymyili.
Paljon onneaa mä....
Ei siis oo mun synttärit, mut mä onnistuin hankkiutuu kipeeks viikonlopun aikan.... ja nyt mä oon hirvees räkätaudis ja toivon, että joku vois amputoida mun nenän. Ja mul on kolme kerrosta vaatteit päällä.....
Ekaks sellane urheilukerrasto, sit tavalliset vaatteet ja sit viel jumppini, jos normaalisti tulee pelkästäänki kuuma. Ja mul on kylmä!
Samal mä toivon, et oon huomen terve, koska mä vihaan mennä rästikokeeseen ja huomen on kemian koe, joka on yks mun lempiaineista.
Yli 1000 lukukertaa!! Whoaaaa!!!!
Julia kiittää ja kumartaa!
