Annan nk.
Istuimme Harryn kanssa sylikkäin takapenkillä täysin uppoutuneina omaan maailmaamme, joka sisälsi aikalailla vain tuijottelua toistemme silmiin, kun kuulin Niallin sanovan jotain, mistä en saanut selvää.
"Mitäh....?" kysyin ja tajusin samalla, että asian olisi voinut ehkä ilmaista paremminkin.
"Sitä tässä, vaan yritin kertoa kihlatuille, että poliisin poikana mä en oikeen tykkää tollasesta sylikkäin istumisesta autossa," Niall sanoi muka väliinpitämättömästi, mutta näin tämän mulkoilevan meitä taustapeilistä tasaisin väliajoin.
"Harry, meijä kuski haluu, et ollaa omis turvavöis," kuiskasin kultani korvaan herättäen tämän transsista.
"Kuljettajasta puheen ollen, ollaanko me koht perillä?" Harry sanoi ohjaten kysymyksen Niallille.
"Juuh ihan kohta teijän talol," Niall sanoi hymyillen taustapeilin kautta. "Siitä puheen ollen voisinkohan mä jäädä teille siks aikaa, kunnes isä soittaa? En haluis olla yksi , ku perjaattees tollases tilantees voi käyä mitä vaa," Niall jatkoi.
"Tietty! Mikset? Vai mitä Harry?" kysyin Harrylta jonka keskittyminen oli taas lopahtanut kuin lehmän häntä.
"Miksei mitä?" Harry kysyi heti kuullessaan oman nimensä.
"Miksei Niall vois jäädä meille siks aikaa, kunnes sen isä soittaa," totesin kuin pikkulapselle.
"Tottakai se voi jäädä.... eiks se oo vähä niiku sanomattaki selvää?" Harry kysyi ihmeissää.
"Perillä mennää vaa sisää ja venataa uutisii," Niall sanoi samalla, kun kurvasi pihaamme.
Kävelimme etuovelle ja pysähdyimme sen eteen.
"Onks sul avaimii?" kysyin Harrylta, joka seisoi takanani ja piti kädestäni kiinni.
"Ei, entä sulla?" Harry heitti pallon takaisin.
"Ei, ne on eteisen pöydällä," kerroin ja käännyin ovelta.
"Tyypit, kai teil on jossain vara-avain," Niall kysyi ja katsoi meitä pettyneesti.
"Ei, vastahan me muutettii. Eihän me olla ees annettu sulle tai muille jätkille avaimii," Harry sanoi.
"Aaaaaaawws, annateks te oikeesti meille avaimet, et voidaa tulla terrorisoimaa teitä millon vaa," Niall sanoi vaikuttuneena.
"Meil on turvalukko," sanoin hymyillen juonikkaasti.
"Luuleks sä oikeesti, et se pidättelee meitä?" Niall kysyi.
"En, mutta se on iha hyvä varotus ja kaiken lisäks jos te rikotte jotai mun kauniissa talossa saatte maksaa," sanoin ja vilkaisin Niallia murhaavasti.
"Ja tälleen nopeesti mietittynä. Meil taitaa olla parvekkeen ovi auki, joten mennää kattoo. Sen pitäis näkyy takapihalta," kerroin Harrylle ja Niallille.
"Jätiks sä sen auki? Miks ihmeessä?" Harry kysyi ihmeissään ja Niall näytti hiukan nolostuneelta, taisin jopa arvata miksi.
"Jätin, siel oli vähän hiostava ja kuuma ilma. Kaipas tuuletusta," sanoin ja näin, kuinka Niallin posket punehtuivat.
"Okei, mennääs sitte äkkii kattoo," sanoi Niall ja lähti johdattamaan meitä takapihalle.
Takapihalla näimme ikkunan auki ja katsoin poikiin odottavasti, sillä toinen heistä saisi luvan kiivetä ylös. Pojat vain seisoa törröttivät siinä tumput suorina tekemättä mitään.
"Kumpi teistä kiipee?" kysyin korottaen ääntä.
"Miks meistä?" Nialö kysyi ahdistuen.
"Kosk mä tein jo puolet, ku jätin oven auki, ja oon neito pulassa" sanoin hymyillen pirullisesti.
"Kivi, sakset, paperi?" Harry kysyi Niallilta.
"Ehei... sä oot menos mä en aio tunkeilla teijän makkaris ainakaa ennen, ku saan avaimen," Niall sanoi pirullisesti.
"Miten nii sillon?" Harry kysyi nostaen kulmaansa.
"Tuun herättää teijät synttäreil kakun kans," Niall sanoi hymyillen enkelihymyä.
"Jahas," Harry sanoi ja lähti kiipeämään terassin katolle.
"Hyvä Harry!" huusin terassin katolle päin, koska Harry oli päässyt Niallin avulla terassin katolle ja siitä pääsi vain kaiteen yli kiipeämään parvekkeelle.
Harry kääntyi katsomaan ja näytti siltä ette olisi liukastunut. Suustani pääsi kiljaisu, mutta sitten näin Harryn hymyilevän ilkikurisesti.
"Varo vaan... mä en tiiä kannattaaks sun tulla sielt alas," sanoin murhanhaluisella äänensävyllä.
"Tietty kannattaa. Mun kanmattaa koska siellä on mun rakas kihlattu," Harry sanoi hymyillen rakastavasti.
"Aawws... tuu pian takas," huusin, kun Harry meni sisälle parvekkeen ovesta.
Niall katsoi minua erittäin tieteväisellä katseella.
"Mitä?" kysyin punastuen.
"Tiiät kyllä," Niall sanoi ja sai minut punastumaan vielä enemmän.
"Meijän pitää varmaan mennä etuovelle?" kysyin Niallilta.
"Joo varmaa," Niall sanoi nauraen.
Kävelimme talon etupuolelle odottamaan, että Harry tulisi avaamaan oven, koska takapuolella ei ollut ovea. Pian Harry tulikin avaamaan oven suuri hymy huulillaan.
"Mitä?" kysyin.
"Mä en tiiä pitäiskö Niallin olla täs, ku teen tän, kosk me unohettiin yks juttu aikasemmin," Harry sanoi hymyillen lempeästi.
"Mitä?" kysyin hämmästyneenä, kun Niall alkoi perääntyä autolleen.
"Mä unohin antaa sulle tän," Harry sanoi, laittoi sormuksen sormeeni ja suuteli minua.
"Okei, mennäänks sisää täs on hiuka orpo olla yksin, ku yhet siin vaa imuttelee," Niall sanoi, kun seisoi punastuneena vieressämme pihalla.
Moi
Öhm
Siitä on aikaa
Kiva nähdä ja kuulla teistä
Julia kiittää ja kumartaa!
