Kaikujen ranta

Luku 19: Valinta

 "Siitä on pitkä aika", Evanna sanoo Maran astellessa heidän seuraansa. Gjon näyttää yhä häkeltyneeltä uutisesta, mutta kykenee peittämään reaktionsa Maran saapuessa.

"Niin on", Mara sanoo hymyillen leveästi. "Miten sitä voidaan?"

"On sitä paremminkin voitu", Evanna nauraa, "mutta elossa edelleen, ja sillähän tässä on merkitystä. Entä sinä?"

Mara pudistaa mustaa päätään.

"Oi voi... Hengissä ollaan." Maran ääni on pehmeä kuunnella. "Tämä herra seurassasi... mahdammeko tuntea?"

"Mennään ulos", Evanna sanoo ja lähtee ketään odottamatta kävelemään öiselle rannalle.

Mara ja Gjon seuraavat perässä vaihtamatta sanaakaan keskenään. Lähellä suurinta rantakalliota Evanna viimein pysähtyy.

"Tämä tässä on Gjon Bauer", Evanna kertoo Maralle. "Bauerien nimi lienee sinulle tuttu. Gjon, tässä on Mara."

"Hetkinen, eikös meidän pitänyt..."

"Niin, kenelle tahansa muulle. Mara sattuu jo tietämään, kuka olen."

"Minulla ja Evannalla on pitkä historia. Alkaen siitä, että minä tapailen hänen isäänsä", Mara hymähtää.

"Kuinka te siinä tapauksessa tulette toimeen?"

"Naiset pitävät aina ensisijaisesti toistensa puolia", Mara sanoo väläyttäen hurmaavan hymyn Gjonille.

"Mutta etkö sinä vihaa isääsi?" Gjon tuijottaa Evannaa kuin pieni poika.

"Voi Gjon..."

Evanna kävelee Maran vierelle ja laskee kätensä tuttavallisesti tämän olalle.

"Vihaanhan minä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vihaisin jokaista ihmistä hänen elämässään. Minä ja Mara olemme tutustuneet toisiimme. Meillä molemmilla on kaunamme."

"Vihaatteko te Salvatorea yhdessä?"

"Minä en harrasta sellaista", Mara korjaa oitis. "Me olemme pikemminkin... keskustelleet asioista. Niiden eri puolista. Evanna on minulle kuin tytär."

Evanna muistaa ensimmäisen kerran, kun kertoi Maralle asioista, joita koki Salvatoren laivalla. Tämä nainen hänen edessään on ainut koko maailmassa, joka on saanut nähdä hänen itkevän polvillaan ja rukoilevan kivulle loppua. Mara on saanut hänestä kaikkein herkimmän ja hauraimman. Sellaisen jälkeen ei voi enää kääntyä.

"Jos sinä tiedät, kuka Evanna on, eikös se ole hivenen hämärää? Oletko sinä merirosvo?"

"Minä olen merenkävijä. En ole kenenkään puolella."

Gjonin otsa rypistyy.

"Voi poikaparka, meitäkin on olemassa. Ei-kenenkään ihmisiä. En ole kenenkään alaisuudessa, olen oman itseni herra. Vaikka tämä on suosikkisatamani, se ei tarkoita, että olisin lainsuojaton."

"Gjon, hänen kaltaisiaan on paljon merellä. Ihan tavallisia ihmisiä."

Evanna näkee, että sanat eivät uppoa Gjoniin täysin. Evanna tietää, mitä Gjon ajattelee. Hän on monesti ajatellut samaa. Mara ei tunnu tavalliselta merenkävijältä. Hän on kuin meri. Pinnan alla odottaa aina jotakin. Aallot ovat koska tahansa valmiita iskeytymään vasten kalliota.

"Minä en tiennyt, että kapteeni Lavellanilla on naisystävä",Gjon sanoo lopulta. "Kuvittelin, että hän..."

Mara alkaa nauraa. Hampaat ovat häikäisevän valkoiset ja tasaiset. Nainen huiskauttaa Gjonille kättään.