WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️

11. Yhdessä

Y/n:

"Meidän koti"
Oi tuo sana saa minut enstistä hullummaksi tuohon poikaan.
Mitä olen tehnyt saadakseni tämän kaiken?
Aleksin?
Rakastan tuota joka sekunnilla enemmän ja enemmän.
En halua puhua tästä kasvotusten sillä pelkään kuitenkin, jos Aleksi pitää minua vain ystävänä.
Enkä tykkää tehdä aloitetta missään asiassa.
Eli lyhyesti sanoittuna jätetään tuo johonkin muuhun vaiheeseen.
Irtaudun halistamme.

"Meidän koti"
Sanon vielä ääneen miettien tätä sanaa kertaalleen.
Mitä kaikkea siihen koostuu?
Tuo hymyilee hellää hymyään taas minulle.

"Mentäiskö jo sisälle?
Jotta saadaan nää tavarat joskus purettua"
Poika edessäni kysyy.
Käännyn ympäri ja astun ensimmäisen askeleen meidän kotiin.
Tätä se tosiaan on!
Mulla on vihdoin ystävä...
Todella hyvä ystävä.

Aleksi:

Sain juuri kannettua autostani viimeisen pahvilaatikon.
Vein sen olohuoneeseen sillä Y/n asustaa väliaikaisesti siinä.
Samassa paikassa missä Olli nukkui ollessaan minulla yötä.

"Onneks näitten purkamisessa ei mee edes kauaa!"
Y/n huikka minulle keittiöstä, jossa hän astettelee aterimia.

"Jep"
Vastaa lyhyesti.
Minä taas alan laittamaan Y/n:in sekalaisia tavaroita kaappeihini.
____

Olin ostanut pienen kaapin olohuoneeseen Ollia varten, muttei hän sitä ikinä käyttänyt.
Ainakin se tulee nyt tarpeeseen ja Y/n saa vaatteensa sinne!

Kaikki on vihdoin valmista.
Lattialla makaa enää satunnaisesti tyhjiä pahvilaatikoita ja joitain tavaroita, mutta ne löytää kyllä paikkansa vielä jostain.

Köllähdämme molemmat sohvalle istumaan.

"Vihdoin"
Tuo sanoo ja suuntaamme kateemme toisiimme.
En osaa vastata tuohon millään muulla, kun hymylläni.

"Y/n?"
Sanon ja nostan katseeni kattoon.

"Joo?"

"Ootko sä ikinä ajatellut Niklaksen jälkeen jotain toista"
Kysyn tuolta ehkä hiaman oudon kysymyksen.

"Ketä toista?"

"Sellaista, jotka olis enemmän kuin parhaita ystäviä.
Jakaisi kaikki arkiset hommat ja asuisi samassa kämpässä?"

"Joskus joo.."
Sydämmeni jättää yhden lyönnin välistä.
Meinaako tuo kyllä vai ei.
Hiljenen.

"Kerro pois"
Tuo sanoo rohkaisevasti kääntäen kädellään pääni häneen päin.

"Musta tuntuu että mä saatan tykätä jostain vähän enemmän kuin ystävinä"

"Susta tuntuu siltä?"

"Niin.
Taino mä oon aika varma"

"Kenestä?"
Mietin päässäni sanojani ja aloitan.

"Sillon kun me tavattiin ekaa kertaa mä tunsin jotain mitä mä en ikinä ennen ollut tuntenut"

"Mitä sä tunsit?"

"Rakkautta.
Ihmistä kohtaan"
Hänen ilmeensä muuttuu nopeasti kysyväksi.

"Mä halusin pois mun ja Jenni suhteesta, koska mä en tuntenut sitä kohtaan enää mitään.
Mä etsin sua pitkään.
Lopulta tää elämä palkitsi, mut ja mä löysin etsimäni."

"Eli?"

"Mä olen aika varma, että mä olen rakastunut.
Suhun"
Hiljaisuus.
Ikävä hiljaisuus kohtaa meidät.
Y/n katsoo minua syvälle silmiini ja silittää kättäni varovasti.

"Miks me ei sitten olla yhdessä, kun kerta tullaan jatkossa olemaan koko ajan yhdessä?"

Niinpä miksi ei olla?

____

Words: 428<3

Yhdestoista osa!
Mitä sanotte jos tää wattpad on 50 jaksoa pitkä sillä näin mä ainakin ajattelin! ;)