Kävelen tuota pientä metsä tietä pitkin, jonka päässä on mökkimme.
Kello on jotain lähemmäksi viittä päivällä ja minulla on hyvin aikaa rentoutua itsekseni.
Tiedän, että laukussani, joka on tuolla mökillä on suklaalevy jota olen himoinnut koko matkan.
Eli teidänkin mitä aijon tehdä, kun pääsen mökkiin.
****
"Häh"
Sanon, kun ihmettelen auki olevaa mökkimme ovea.
Katselen ympärilleni ja astun tuonne sisään.
"Huhuu"
Huutelen muutamaan kertaan ja laitan tuonne valot päälle.
Kalle oli jo lähtenyt varmaankin asioilleen eli mökki on ollut vahtimattomana useita kymmeniä minuutteja.
Taino enhän minä teidän onko Kalle tuolla viereissessä mökissä sisällä, vai onko hän lähtenyt johonkin, mutta joka tapauksessa tuon liikkumisethan eivät minulle kuulu.
Istahdan sohvalle ja heitän reppuni pois selästäni.
Ai että aurinko paistaa rannalta naamalleni, ja minä taas rentoudun.
Yksin eläminen on parasta.
En yhtään ihmettele miksi nautin elämästä ennen Aleksia ja Niklaksen jälkeen, silloinkun oli aivan yksin.
Kyllä minä nytkin nautin elämästäni, mutta tällä hetkellä ei oikein tunnu siltä, että olisin valmis aloittamaan minun ja Aleksin arkiset puuhat uudestaan, joten tyydyn tähän tunteeseen.
Käyn hakemassa nopeasti makuuhuoneessa olevasta kassista tuon himoitsemani suklaalevyn ja istahdan Tv ääreen.
****
Ilta on tuloillaan ja aurinkokin alkaa laskea puiden taakse.
Ymärilläni on täysi hiljaisuus.
Pidän siitä!
Katsahdan rannassa heiluvaan veneeseen, jospa vielä illalla voisin käydä sen kassa vähän veden päällä.
Ei nyt yksi vene noin vain voi syttyä tuleen kuten Kalle oli Aleksille sanonut, eli tuota pikaa ryhdyn metsästämään tuon avaimia.
__
"Mihin helvettiin ne on laitettu"
Kiroan itselleni kun olen penkonut melkein jo kaikki laatikot ja kaapit mitä tuossa talossa on.
Päähäni kuitenkin vilahtaa vaistomaisesti paikka, jossa Aleksi pitää arvo tavaroitaan, nimittäin vessan peilikaappi jota emme tai minä en käytä sen enempää.
Astun vessan ovelle ja avaan tuon kyseisen kaapin.
Kaapissa lojuu, vaikka muille jakaa avaimia eli seuraavaksi vuorossa on sitten veneen avainten etsiminen noiden kaikkien seasta.
"Ve-ne"
Tavutan ääneen, kun otan käteeni pienen avaimen jonka perässä roikkuu pieni nimilappu.
"Jes"
Kuiskaan innoissani itselleni ja nousen ylös tuolta lattialta.
Suuntaan seuraavaksi siis veneelle!
_____
Kävelen tuolla viileällä nurmikolla paljain jaloin.
Menen veneilemään yksin.
Olen aina halunnut veneillä, muttei minulla ole ikinä ollut mahdollisuutta siihen.
Moikkaan vielä viereisen mökin pihaan samalla, kun saan sieltä iloisia heilutuksia.
Seison miltein puolen metrin päässä tuosta veneestä eli seuraava asken ulottuu mahdollisesti jo veneeseen.
Ojennan jalkani niin, että saan käsilläni tukea tuon aluksen reunoista ja hyppään tuonne.
Nyt se on menoa sitten.
En ole ennen ohjannut moottori venettä eli saattaa kestää hetki opetella noiden satojen nappien tarkoitus.
"Voi luoja"
Sanon, kun luen noiden nappien päällä lukevia tekstejä, sillä ne ovat kirjoitettu Ruotsiksi.
Luuleeko tämä vene tosiaan, että minä joskus lapsena olisin jaksanut jotain ruotsia opiskella?
Tässä opimme opiskelun tärkeyden..
_____
Kalle(Aleksin setä) :
Istun vaimoni kanssa terasillamme.
Y/n tuli hetki sitten takaisin mökille, kylläkin kävellen ja yksin.
Aleksia en siis nähnyt missään.
Hän varmaan tulee myöhemmin.
Kävin päivemmällä kaupassa ja sillä aikaa joku oli käynyt Aleksin mökillä sillä heidän ovi oli auki.
Uskottelin kutenkin itselleni, että vika olisi tuulessa, sillä tänään oli tuullut kovaa.
Ehkä tuuli oli siis ottanut kiinni tuohon oveen ja runtaissut sen auki sillä, kun tuolla kävin mitään ei oltu viety ainakaan minun mielestäni.
Sain tänään aikaseksi korjata noiden oven lukon kuten Aleksi pyysi!
"Onko Y/n yksin?"
Sari kysyy minulta, ja käännän katseeni Aleksin mökkii.
"Enpä muuten tiedä"
Vastaan ja heilutan tuolle nurmikolla kävelevälle tytölle innoissani.
"Jännä"
Tuo hymähtää.
Kuulen ääntä tuolta pieneltä hiakka tieltä ja käännyn sinne päin.
"Tuolta se taitaa tullakkin"
Huikkaan Sarille, kun nään jonkun pojan kävelemässä mökkiä kohti.
"Jopas! Sehän on vaaleatukkainen nykyään"
Tuo hämmästyy.
Emme kiinnittäneet sen enempää huomiota tuon hiusten väriin vaan suuntasimme nyt katseemme Y/n:iin, joka taas käynnistelee tuota "rikkinäistä" venettä.
"Herranjumala eihän se voi rikkinäisellä veneellä veteen lähteä"
Sari hermostuu.
"Anna olla, ehkä ne on korjannut sen jo"
Rauhoittelen tuota ja katson kuinka tuo vaaleahiuksinen poika istahtaa veneen takaosaan.
Ihmettelen enemmän sitä ettei Y/n edes huomannut Aleksin tuloa vaan lähti suoraa vesille.
_____
Sanat: 654<3
Kahdeskymmenes seitsemäs osa!
Pahoittelen tän osan viivästymisestä!
YOU ARE READING
WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️
Action"Ymmärräthän sä etten mä oikeesti sitä tarkoittanut" Tuo sinisilmäinen poika edessäni yrittää selittää minulle. "Ai et tarkoittanut, mutta sanoit sen silti" Vastaan tuolle välinpitämättömästi pakatessani laukkua. "Sovitaan tää ja jatketaan elämää s...
