Aleksi:
~Asemalta kaikuivat kuulutukset.
Kutsuna jota karkuun ei pääse.
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina.....~
Tuo musiikki soi radiossamme, samalla kun kuuntelen tuon tytön tuhisemista vieressäni.
Kaikki äsken tapahtunut tapahtui niin nopeasti, että aivoni edelleen protestoi tuota.
Vielä hetki sitten tuo tyttö oli hermoromahduksen partaalla ja ainoat sanat mitä tuon suusta kuulin viittasivat tuon äsken saamaan viestiin.
Uskon siis, että äskeinen viesti jonka Y/n sai liittyy tuon kasvaimeen, sykkeeni on edelleen korkealla sillä tuo ei näyttänyt saamaansa viestiä minulle, vaan alkoi panikoimaan.
Tuon puhekkin oli sitä luokkaa, että sain juuri ja juuri siitä selvää.
Oman nimeni kuulin useampaan otteeseen, kuolemastakin tuo puhui sekä siitä kuinka viimeinen elämä lähtee käyntiin.
En ehkä ole parhain esikuva kestävyydelle, mutta pakko myöntää että minäkin itkin, vaikken tiennyt edes koko tilanteesta.
Ajoin autoni tien reunaan ja rauhoittelin Y/n:in kunnes tuo nukahti halailuuni.
Nyt siis pitäisi enää odottaa tuon heräämistä, ja sitten saan itsekkin kuulla koko tarinan.
Ainakin toivottavasti..
Olemassa on kuitenkin vai kaksi vaihtoehtoa, joko Y/n on kunnossa tai sitten ei.
___
"Y/n ois aika heräillä"
Mumisen, silittäen tuon nukkuvan tytön poskea, kun olen juuri pässyt parkkeeraamaan oman kotimme pihaan.
"Mmm"
Tuo vastaa nopeasti, kun hieroo silmiään ja nousee autosta sanomatta minulle mitään.
Lähden tietenkin Y/n:in perään, ja lukitsen tuon auton ovet.
__
"Sano nyt jotain, hyvää vai huonoa"
Sanon Y/n:ille, kun halaan tuota takaa päin yrittäen saada tuon huomion minuun, mutta tuo taas tietoisesti pyrkii halistani pois.
"Huomenna"
Y/n vastaa unisena, kun suuntaa ulko-oven avattuaan suoraan makkariimme.
Saatan oikeasti olla aikamoinen tunnelinko, mutta tuntuu pahalta nähdä Y/n surullisena, jotenkin se on minusta ihan ymmärrettävää ettei halua puhua tuommoisesta kasvaimesta, mutta onhan minunkin saatava mielen rauha nyt, eikä vasta huomenna.
"C'moon Y/n"
Tuhahdan kädet levällään, kun lukitsen tuota ovea.
Oven lukittuani jätän kenkäni tuohon eteiseen, ja suuntaan Y/n:in perässä makuuhuoneeseemme.
Päästyäni tuon huoneen ovensuuhun nään tuo tytön, joka makaa sängyllämme tuijjottaen kattoa.
Ainoa valonlähde koko huoneessa on ikkuna.
Ikkuna, josta näkee pienelle takapihalleni.
Sen takana taas on metsäpolku jota valaisee nuo pienet katuvalot, joiden valo taas loistaa huoneeseemme.
Istahdan Y/n:in viereen, jättäen tuolle sopivasti omaatilaa.
"Kerro mulle mikä sulla on?"
Sanon tuolle napakasti, kun käännän katseeni tuohon.
"Aleksi kun-"
Tuo aloittaa, mutta lopettaa yhtä nopeasti.
"Kun?"
Jatkan.
"Mulla on aika synkkä tulevaisuus"
Tuo jatkaa ja kääntää selkänsä minulle laittaen samalla sänkyllä ollutta päiväpeittoa päällensä.
Päätän olla vain hiljaa.
Nään tuon olemuksesta jo millaista vuoristorataa tuo käy päässään, joten ehkä jatkamme keskustelua huomen aamulla, kello on jo melkein kaksitoista yöllä ja olemme selvästikkin molemmat väsyneitä.
"Hyvää yötä"
Silitän Y/n:ia kädelläni varovasti ja lähden tuosta huoneesta.
Itse taidan nukkua tämän yön sohvalla..
*****
AAMU
Y/N:
"Kasvaita ei ole mahdollista poistaa sillä kasvain sijaitsee usean hermon ja verisuonen yhteydessä.
Syövän leviämistä voi yrittää estää lääkkeillä, mutta kasvain on erittäin agressiivinen sekä nopeasti leviävä. Kyseiseen kasvain tyyppiin on kehitetty vain muutaman pienellä osalla tehoava lääke.
Hyvinä uutisina on kuitenkin se, ettie kasvain ole ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä vielä muualle kehoon"
"Y/n"
Pomppaan hereille jonkun kosketuksesta.
"Nukuinko mä?"
Kysyn tuolta joka istui viereeni, tai siis toisinsanoen Aleksilta.
"Sä vaikutit aika levottomalta"
Tuo jatkaa hivuttautuen vähän minua lähemmäksi.
Kieltämättä tuo äskeinen uni oli aika painajainen.
Oma syöpä diagnoosi unessa?
Hyi yök, en tiedäkää mitään ahdistavampaa ajatusta.
"Mitä mieltä sä olet?"
Kysyn tuolta, olettaen tuon tietävän koko jutun.
"Mistä?"
Aleksi kysyy taas huolestuneena.
"Se diagnoosi"
Vastaan.
"Sä et eilen hlunnut puhua siitä"
Tuo jatkaa pyörittäen peukaloitaan, minun ojentaessa vieressäni olevan puhelimeni tuolle.
"Siitä sä voit lukea"
Vastaan, kun nopeasti napsautan tuon keskustelun päälle.
Kaunis pieni hiljaisuus saakin taas vallata tämän huoneen.
Pääni lyö tyhjää, mutta olen silti jostain syystä helpottunut.
Olenhan minä elossa.
Kaikki on periaatteessa ihan hyvin.
Olisinhan minä voinut saada viestin missä minulle on asetettu tietty elinikä.
Tai kerrottu kuinka kuolen pian.
En voi kuitenkään olla huomaamatta Aleksin pientä kyyneltä, joka valuu tuon poskelta.
"Tarkoittaako tää nyt sitä, että sä voit kuolla"
Tuo kysyy ojentaen puhelinta takaisin minulle.
"Ainahan näissä syövissä on tää kuolemisen mahdollisuus, mutta tuon tekstin perusteella mulle ei mitään elinikääkään laitettu"
Jatkan kertoen äskettäin päässäni pyörinyttä tekstiä.
Tuo pieni itkukohtaus on jo mennyt aikoja sitten ohi ja nyt tuo poika vain halaa minua.
Aivan kuten silloinkun istuimme rannalla.
Aivan kuten kaikki olisi nyt hyvin.
Hymyilen.
"Mulla oli ikävä sun hymyä"
Aleksi jatkaa saaden minut taas sisäisesti onnellisesti.
"Mut Aleksi"
Jatkan taas saaden tuon halikohtauksen loppumaan.
"Niin?"
Aleksi kysyy, puristaen minua taas entistä kovempaa.
"Lupaatko sä mulle, että sulla on aikaa myös mun viesteille, sittenkun sä lähdet Saksaan?"
Kysyn.
"Tottakai mulla on aikaa sulle! Me voidaan, vaikka puhua joka päivä videopuhelua, jos tulee niin ikävä"
Tuo jatkaa.
"Lupaatko sä mulle, että palaat elävänä kotiin"
Naurahdan.
"Lupaan, jos sä lupaat mulle, että kun mä palaan sä oot elossa"
Aleksi jatkaa saaden minun kikatukseni yltymään.
"Tietenkin! Mä olen siellä lentokentällä sua ekana vastassa kukkakimppu kädessä"
Jatkan taas meidän molempien nauraessa.
~~~~~
"Tiesiksä, että mä rakastan sua yllättävän paljon"
Aleksi keskeyttää nauruni.
"Ainahan mä tiedän"
Naurahdan vielä totisena, ja annan omat huuleni tuon omille.
_____
Words: 860♡
Kolmaskymmenes seitsemäs osa!
Hyvää hiihtolomaa kaikille jolla se alkoi!
Mulla hiihtoloma loppui tänään😅
Oon muuten pahoillani tästä pienestä tauosta näissä osissa, mutta mulla ei vaan kirjaimellisesti aivot oo kyennyt tätä kirjoittamaan!♡
STAI LEGGENDO
WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️
Azione"Ymmärräthän sä etten mä oikeesti sitä tarkoittanut" Tuo sinisilmäinen poika edessäni yrittää selittää minulle. "Ai et tarkoittanut, mutta sanoit sen silti" Vastaan tuolle välinpitämättömästi pakatessani laukkua. "Sovitaan tää ja jatketaan elämää s...
