Time sikp: Saksaan lähtö (27.7)
Aleksi:
"Aleksi joku soittaa sulle"
Kuulen Y/n:in mumisevan vierestäni tuossa pimeässä huoneessa.
"Joojoo"
Vastaan, kun yritän kädelläni löytää yöpöydältäni tuota kadonnutta puhelinta.
"Kappas, Olli"
Sanon, kun löydän tuon puhelimen käsiini.
"Miks se sulle seittemältä aamulla soittaa?"
Y/n sanoo ja käntyy minuun päin.
"Vaikee sanoo"
Kohautan olkiani.
____
"Joo?"
"Millon sä tuut?"
Tuo kysyy puhelimen toisesta päästä samallakun sydämmeni jättää yhden lyönnin välistä.
"Minne? Missä? Pitiks mun heittää sut johonkin?"
"Treenit? Me sovittiin jo varmaan kolmeviikkoo sit et aletaan hahmottelee sitä uutta musiikkia"
Olli kysyy hämillän, samallakun tajuan etten ole kertonut pojille mitään lähdostäni.
"Vittu, mä en vissiin kertonut, että mä sain paikan sieltä Saksasta.
Sori mun on pakko mennä"
"Mut etkai sä nyt tänään lähe!?!"
Tuo korottaa ääntään.
"Tänään tänään!
kello 13.30 lähtee lento!"
"Mut eikö siellä olla kaks vuotta...?"
"No mut kaks vuotta menee nopeesti!"
Iloitsen, mutta en saa yhtään sen iloisempaa kummastakaan.
En Ollista enkä vieressäni istuvasta unisesta tytöstä.
"Me tullaan poikien kaa yheltä lentoasemalle eiks, jepa!"
Kuulen Ollin piristyvän hiaman sanoessaan tuota.
"Joo tulkaa vaan, mut lupaa mulle et kaikki on selvinpäin"
Jatkan nauraen.
"Niin ja hei öömm voittekste nappaa Y/n:in sit mukaanne, kun lähette sieltä lentokentältä, kun se nyt jää yksin?"
"Tottakai! Pojat mielellään ottaa biisin kuuntelioita studiolle"
Tuo iloitsee vuorostaan.
"Hyvä juttu!
Nähään tänään heippa"
Sanon, kun lyön tuon puhelimen kiinnin ja hakeudun Y/n:in halaukseen.
"Nukutaanko vielä hetki?"
Kysyn löytäessäni tuon tytön peittojemme seasta.
"Mielellään"
Tuo kikattaa.
______
Y/N:
"MISSÄ MUN PASSI?"
Aleksi huutaa vierestäni, kun pakkaa viimeisellä minuutilla ennen lähtöä viimeisiä tavaroitaan.
Jotenkin niin meidän tyyliä heh...
En tiedäkkään reissua, jossa emme olis ollut viimehetkellä vielä pakkaamassa paniikissa tavaroita.
"Olkkarin pöydällä"
Huudan tuolle takaisin raahatessani Aleksin painavaa matkalaukkua kohti eteistä.
"Aaa niinpäs olikin"
Tuo huikkaa astelessaan olkkarista eteiseen, kuin mikäkin maailman valloittaja.
"Noh näytänkö mä herras mieheltä?"
Tuo kysyy, kun tarraa minuun kiinni.
"Kukka kauluspaita ja siniset uimahousut, menettelee"
Vastaa katsellessani tuon vaatetusta hieman kauempaa.
Aika söpöä kuitenkin, kun joku uskaltaa edelleen pukeutua noin, vaikka kaikki nykyään pukeutuu revittyihin farkkuihin ja kolmea kokoa liian suureen T-paitaan.
Aleksi on aika ~Special~, mutta sitähän minä rakastan!
"Noniin miss.menettelee, alkais olla lähdön aika"
Tuo naurahtaa samalla, kun astuu ulos tuosta asunnosta.
"Älä sinä siinä kuule missittele yhtään"
Vastaan loukkaantuneena asiasta.
"Alas tulla"
Aleksi nauraa puolestaan.
*****
OLLI:
"Tuolta ne tulee"
Huikkaan takana seisoville pojille, jotka tuijjottavat puhelimiaan intensiivisesti.
"Joojoo, mulla on peli kesken"
Joonas huikkaa vuorostaan.
"Ei sulla nyt mitään peliä oo kesken, kun nyt pitää olla nii kuin herrasmiehet"
Joel vastaa käskevästi, ja nappaa tuon Joonaksen mielenkiinnon kohteen tuon kädestä.
"Haista sinä mulkero sanonko mitkä"
Joonas sanoo taas vuorostaan näyttäen nyrkkiä Joelille.
Noiden kahden kanssa meno on aina tälläistä.
Toisinaan noiden touhu on kuin suoraa kopioitu eskarista ja toisinaan taas aivan kuten onuo olisi yksi iso apina lauma...
"Jokatapauksessa tulkaa nyt moikkaamaan"
Kuiskaan selvästi vielä noille samalla, kun taas otan vastaan iloista tyttöä.
"Mulla oli ihan hirveä ikävä!"
Y/n sanoo, kun ryntää halaamaan minua.
"No älä muuta sano!"
Vastaan vuorostani halaten tuota takaisin.
"Mitä veli!"
Huikkaan taas Y/n:in takana seisovalle mustapäälle.
"Mikäs tässä"
Tuo vastaa, kun pörrötän nyrkilläni tuon pääläkea.
"Aleksiiiiiiiiiiiiiiii!"
Joonas huutaa vuorostaan, ja suorastaan hyppää penkistään Aleksin kimppuun.
"Kaks vuotta poissa ja mä joudun olemaan kaiken sen ajan näitten pahvipäiden kanssa?
Mä en jaksa sitä"
Joonas mumisee, ja mulkaisee meitä muita tarkoituksellisesti.
"Stfu, ite oot pahvipää"
Niko taas vuorostaan aloittaa, ja tönäisee Joonaksen pois tieltään, jotta pääsee käsiksi Aleksiiin, Joonaksen ikääkuin muristen tuolle vastaukseksi.
Hassua.
Viimeisenä vielä Tommi ja Joel moikkasivat Aleksia ja nyt kello alkaa lähenemään jo puoltayhtä ja lähestyy se hetki mitä vähiten odotin.
"Lupaa sit soitella ja viestitellä mulle kaikesta!"
Y/n luettelee Aleksille, kun halaa tuota.
"Tietenkin"
Tuo vastaa.
"Heippa nyt sitten"
Aleksi heilauttaa kättäään ja suuntaa sitten kohti lentokoneen odotus aulaa, meidän kaikkien heiluttaessa tuolle takaisin.
Pikku hilaa Aleksi häviää näkökentästämme ja yhtäkkiä meitä jää tähän vain 5 onnetonta miestä ja yksi hiljainen nainen.
"Kaljalle?"
Joonas aloittaa, kun kääntää selkänsä meihin yrittäen näyttää lähtöä meille, sanomatta sitä.
Katsahdan Y/n:iin, joka taas vuorostaan pudistelee päätään.
"Te voitte mennä!
Me mennän Y/n:in kanssa studiolle"
Sanon vastahakoisesti.
"Mäkin tulen studiolle"
Tommi ilmoittaa.
"No, Niko ja Joel?"
Joonas kysyy pyöräyttäen silmiään.
"JOO"
Nuo kaksi ystävää sanovat miltein samaan aikaan.
"Nähdään siis joskus, studiolla"
Vastaan nyökäten.
Tästä se lähtee!
Kaksi vuotta ilman Aleksia.
Minä, Y/ ja muut pojat!
Siistiä!
____
Words: 754♡
Kolmaskymmenes kahdeksas osa!
Näin voin ilmoittaa että pian aletaan lähestyä loppua!
Enää päälle 12osaa jäljellä♡
Oon myös todella pahoillani tän tarinan viivästymisestä mutta mulla ei vaan kirjaimellisesti ole ollut aikaa tätä kirjoittaa.
DU LIEST GERADE
WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️
Action"Ymmärräthän sä etten mä oikeesti sitä tarkoittanut" Tuo sinisilmäinen poika edessäni yrittää selittää minulle. "Ai et tarkoittanut, mutta sanoit sen silti" Vastaan tuolle välinpitämättömästi pakatessani laukkua. "Sovitaan tää ja jatketaan elämää s...
