Aleksi:
Istun Y/n:in vieressä kalliolla.
Ilta on jo ehtinyt lähestyä ja aurinkokin on alkanut laskea.
Vielä hetki sitten söimme ja joimme, mutta nyt vain istumme.
"Saanko mä kuulla sen sun tarinan?"
Tuo sanoo, kun kääntää katseensa minuun.
"Ootko sä varma, että sä haluat kuulla sen?"
Kysyn sillä tiedän, että tämän tarinan kertoessani saan vähintään jonkun itkemään sisäisesti.
"Olen"
Tuo vastaa vatman kuulosena ja kääntää katseensa takaisin eteensä.
Vedän syvään henkeä ja aloitan.
"Mulla oli sisko Nea.
Se oli mua 3vuotta nuorempi"
Pidän pinen tauon kunnes jatkan.
"Tää oli paikka missä me oltiin aina kun äiti ei kestänyt meitä, ja heitti meijät ulos.
Yhtenä kesäisenä iltana me oltiin taas täällä, mä olin 8v ja mun sisko 5v.
Äiti oli suuttunut mulle aika pahasti, se vaan hoki mulle kuinka se kuristaa mut vielä joku päivä.
Se oli tosissaan.
Mun sisko kysy multa sinä iltana sellasseen kysymyksen mikä sai mut kasvamaan sisäisesti.
~Aikooko äiti oikeesti tappaa meidät~
Se oli kysymys minkä mä muistan vieläkin niin elävästi.
Tossa vaiheessa mä menin lukkoon, niin lukkoon, että ainoo mikä mussa enää eli oli mun silmät.
Mä en pystynyt liikkua tai puhua, Nean hätääntyessä.
Se panikoitu ja otti muutaman askeleen liikaa taaksepäin ja putos tosta kalliolta.
Sen huuto ja kiljuminen, heräsin vasta sitten totuuteen.
Siinä mä tajusin vasta etten saa enää ikinä puhua tuolle ja sen veriselle suulle"
Sanon.
Y/n:in ilme muuttuu hyvin pahoittelevaksi, kun tuo kääntää katseensa takaisin minuun.
"Sikskö tää paikka on sulle niin tärkee?"
Tuo kysyy.
"Mä elin varmaan ainakin puolet mun lapsuudesta täällä, jopa Nean kuoleman jälkeen.
Mä kaadoin salaa äitiltä Nean tuhkat tänne.
Mä tein sen mitä Nea multa toivoi aina, se halus kuolla vapaana"
Vastaan, tuon ilmeen muuttuessa katuvaksi.
"Mä en ole ikinä kysynyt sulta miten sä oikeasti voit"
Tuo kääntää katseensa pois minusta.
"Itseasiassa paljon paremmin kun ennen, vaikka mulla onkin vielä huono omatunto"
Vastaan kohauttaen olkapäitäni.
"Miks sulla on huono omatunto"
Tuo jatkaa.
"Äiti syytti mua Nean kuolemasta, joten myös sen asenne peilas muhun.
Mä syytän itseäni siitä"
Jatkan.
Y/n istahtaa aivan minuun kiinni.
"Ei se sun vika ollu"
Tuo silittelee selkääni.
"Mut jos mä en ois mennyt lukkoon silloin, mulla ois nyt 22vuotias sisko"
Jatkan, kun laitan pääni tuon olkapäälle.
_____
Y/n:
Aleksin kanssa eläminen on vaikeaa, mutta sen arvoista.
Jotenkin tämän kaiken keskellä säälin tuota.
Itse elin hyvän lapsuuden, kävinkoulua, tapailin sukulaisia ja kaiken kaikkiaan sain kokoajan tukea vanhemmiltani.
Aleksilla kaikki oli taas päin vastoin.
Joskus nämäkin tosiasiat on käsiteltävä jonkun kanssa, ja kunniakseni sain olla yksi niistä onnekkaista kenelle Aleksi on tämän kertonut.
Aleksi tarvitsee vain ihmisen, joka ymmärtää eikä vaan kuuntele ja vastaa.
Aleksi siis luottaa minuun.
....
"Me kaikki epännistutaan joskus.
Niitten kanssa pitää vaan oppii elämään"
Sanon sanan, jota olen hautonut jo pitkään tuo kohdalla.
"Mitä mä oon tehnyt ansaitaakseni sut"
Tuo kysyy katsoen minua noilla meren sinisillä silmillään syvälle sieluuni.
Annan omat huuleni tuon omille.
_
Tuon kaiken jälkeen löydän itsen Aleksin vierestä tuon auton takakonttiin tehdystä vuoteesta.
"Tää taivas on yhtä kaunis kun sä"
Aleksi aloittaa minun punastuessa.
"Oonksä ikinä miettiny mikä on sun unelma"
Sanon vuorostani vaihtaen puheenaihetta.
"Mä haluaisin päästä isolle lavalle esiintymään.
Niin et kaikki jotka nään tanssisi mun musiikin mukana, ja huuto laulais niitä sanoja"
Tuo vastaa asettaen samalla tyynyjään päänsä alla paremmin.
"Mikä on sun unelma"
Aleksi jatkaa.
Mietin hetken kunnes vastaan.
"Mä haluan tarjota sulle hyvän loppuelämän"
Hymyile tuolle.
"Sen sä oot tehnytkin"
Tuo vastaa minulle.
******
Time skip aamu:
"Ja taas matkaan"
Huikkaan tuolle, kun istahdan tuon viereen, mutta tällä kertaa minä pääsin rattiin.
Vien aleksin täksi päiväksi vielä pellolle kauas kaikesta turhasta hälinästä.
Tiedän tuon pellon siitä, että isovanhemmillani oli tuolla karjatila.
Kyseinen tila jouduttin lopettamaan isovanhempieni kuollessa, joten se myytiin ja nyt siitä asuu kaksi muuta vanhusta.
Uskon ettei heitä haittaa, jos lainaamme pienen osan heitän pellostaan heh.
"Kauan sinne kestää ajaa"
Tuo kysyy saaden minut miettimään hetken.
"Ehkä tunti, ehkä muutama kymenen minuuttia!
Riippuu mistä aja"
Vastaa, tuon hymähtäessä.
Kierritän tuota auton volume nappia niin kovalle, kun se on mahdollista saada sillä nyt on aika musiikille!
_____
Words: 711<3
Kolmaskymmenes viides osa!
Hyvää hiihtolomaa kaikille keillä se alkoi!
Mulla oli tarkoitus jatkaa tätä tarinaa joka päivä, mutta huomasin kuinka tekopyhää tekstiä mä sain aikaseksi sillä ajalla, joten kirjoitan tätä nyt sitten muutaman päivän kestoisilla ajoilla!:D
YOU ARE READING
WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️
Action"Ymmärräthän sä etten mä oikeesti sitä tarkoittanut" Tuo sinisilmäinen poika edessäni yrittää selittää minulle. "Ai et tarkoittanut, mutta sanoit sen silti" Vastaan tuolle välinpitämättömästi pakatessani laukkua. "Sovitaan tää ja jatketaan elämää s...
