WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️

10. Avaimet?

Time skip 3pv
Y/n:

Kannamme Aleksin autoon tuon kanssa viimeisiä tulipalosta selvinneitä tavaroitani.
Jotkut esineet kastuivat ja vahingoittuvat niin ettn niitä ottanut mutta miltei kaikki vaatteet ja lakanat yms selvisivät.

"Se ois sit siinä"
Sanon ja taputtelen käsiäni yhteen, kun juuri äsken asettelin viimeisen laatikon Aleksin autoon.

"Eiköhän"
Tuo huikkaa minulle istuen autoonsa etu penkille.
Katsahdan vielä nopeasti tuohon tummuneeseen taloon.

Kaikki ne muistot ovat palaneet talon mukana.
Vanhempien antama sohvakin paloi täysin.
Siinä oli tunnearvoa sillä sain sen muutettuani omilleni.
Mutta voin taata nyt itselleni paremman tulevaisuuden toivottavasti.

"Tuletko"
Minua autossa odottava poika sanoo.
En vastaa mitään vaan suuntaan katseeni maahan.
"Y/n:ille"
Jaloissani kyhjöttävä hiaman tummunut kirje saa verenpaineeni kohoamaan.

Talo on minulle tärkeä, mutta nyt pääsisin kuitenki pois minun ja Niklaksen yhteisestä menneisyydestä ja turvattomuuden tunteesta.

Heitän kirjeen viereiseen roskikseen.

"Tulen!"

________

Aleksi:

Pyörittelen kädessäni toisia kotini avaimia.
Aion antaa ne "lahjaksi" Y/n:ille, vaikkei nyt juhlimiselle olisi mitään tarvetta.

Katselen vuorotellen käsiäni ja tuota tyttöä, joka seisoo autoni takana.
Pääni sekoaa täysin.

Joko voin taata hänelle hyvän tulevaisuuden tai sitten taas kusen koko hänen elämänsä.

En halua tehdä tuota viimeistä ja se minua tässä kaikessa pelottaa.
Minua pelottaa että satutan häntä.

"Tuletko?"
Kysäisen tuolta sillä en tykkää vatsassani leijuvista perhosista.
Se on kamalaa.

Nään Y/n:in empivän hetken ja
ehdin jo ajatella, että hän otti tosissaan Jennin sanat, mutta nopeasti saan kuitenkin vastauksen ja tuo hyppää kyytiin.
Hän suuntaa saman tien katseensa minuun kysyvästi.

"Mikä on?"
Tuo kysyy.
Nykyään taidan vihata tuota sanaa sillä kaikki snaovat sen aina, jos mietin jotain.
Näytänkö muka siltä, että minulla olisi tosiaan joku?

"Kaikki hyvin! Mennäänkö?"
Kysyn ja nostan käteni niin, että odotan tuon antavan minulle läpyn.
Sen myös sain.
Nuo perhoset vatsassani riahaantuvat.

"Rakastan"
Sanon vainoharhaisesti.

"Rakastat? Ketä?"
Y/n kysyy ja kurtistaa otsaansa.

"Autoani"
Sanon sen niin, että tuo kyllä kuulee äänestäni sen olevan läppä.
Kuka rakastaa autoaan? :D

"Asia on harvinaisen selvä"
Tuo nauraa minulle suunnatessaan katseensa takaisin eteen.

_______

"Wou mikä talo.
En muistanut, että se näyttää tältä"
Y/n sanoo päästyään ovelleni.

"Ei tää nyt mikään kummonen oo"
Vastaan tuolle ja käännän tuon tytön ympäri.
Otan tuon kädestä kiinni ja ojennan siihen avaimen.

"Mikä tää on?"
Tuo kysyy pää kallellaan minulta.

"Lahja multa sulle"
Vastaan.

"Lahja? Mihin nää on?"
Tuo kysyy vaihaten katsettaan avaimen ja minun välillä useaan kertaan.

"Meidän kotiin"
Tuo on se sana mitä harjoittelin tänään autossa.
Ilman harjoittelua olisin jo jäätynyt.

Luulin jo hetken, että tuo pitäisi minua ihan hulluna pienen hiljaisuuden vallatessa tuon talon oven.

"Aleksi kiitos.
Sä olet mun elämän pelastus"
Tuo sanoo ja halaa minua.
Halaan häntä takaisin.
Hän tuoksuu niin hyvältä.

Söpöä<3

____

Words:448<3

Mitä pidätte?
Noniin tää on jo kymmenes osa!