Aleksi:
Äitini soittelee minulle 5minuutin välein, eikä anna minulle mielenrauhaa, ennekuin kerron tuolle Y/n:in voinnista.
Kerroin tilanteestamme ja tuo oli jollain ihmeen tavalla saanut Y/n:in vanhemmat kiinni, ja hekin ovat tulossa Virosta asti tänne.
Johan on matka niilläkin, kun kuulevat lapsensa olevan sairaalassa kasvaimen kera.
Ollin vanhemmat ovat matkalla, en kyllä tiedä miksi, taino onhan tuo nyt herttaista tulevasta vaimostani todella välitetään. Toivottavasti tulevasta.....
Pojat vieressäni nukkuu sikeää unta, taino ainakin luulen niin.
Viiden pojan kuorsaus saa muuten tyhjään käytävään kiristyneen, sekä ahdistavan tunnelman.
"Aleksi"
Kuulen jonkun yhtäkkiä sanovan.
Käännän väsyneenä naamani tuonne, josta ääni aivojeni mielestä kuului.
Käytävän päässä seisoo oletettavasti naishenkilö. Mieleni kirkastuu heti.
"Y/n, sä kävelet"
Hymyilen tuolle tytölle.
Mikä onnenpotku.
Y/n kävelee!
Hän on hengissä!
Nousen penkistäni, mutta saan kieltävän vastauksen.
"Y/n ei valitettavasti kävele"
Kuulen tuon sanovan.
Pysähdyn aloilleni ja tuo henkilö paljastuu minulle.
Lääkäri..
"Mä olen pahoillani tästä pettymyskestä"
Tuo naurahtaa sarkastisen oloisena.
"No entä Y/n, missä se on?"
Kysyn nopeasti tuon napatessa pienestä taskusta silmälasit kasvoilleen.
"Y/n pyysi sua tulemaan tuon huoneeseen.
Sä varmaan haluaisit moikata sitä?"
Tuo vastaan hymyillen.
"Tottakai mä haluan!"
Hymähdän, kun nään tuon ilmeellä onnistuneen ilmeen.
Y/n on kunnossa!
"Ennenkun mennään, niin mulla olis sulle muutama ihan tärkeä tieto"
Tuo jatkaa.
"Kerro pois"
"Sä kerroit Y/n:in kärsineen kasvaimeen liittyvistä kivuista. Yleensä leikkaamattomat kasvaimet joihin suunnataan niihin vaikuttavaa lääkettä, ei taipuisi lähettämään etäpesäkkeitä muualle kehoon, mutta vaivan kuultuamme meidän oli otettava magneetti kuvat"
Tuo kertoo rakoilevasti.
"Mitä toi meinaa?"
Kysyn hämilläni.
"Lyhyesti sanottuna, mä en osaa vielä sanoa, mutta epäilen kasvaimen levinneen kehon osiin, jossa se voi aiheuttaa pysyvää tuhoa. Varmaksi en voi välttämättä sanoa, mutta hyvältä tämä ei näytä"
Tuo myöntää pääkallellaan.
"Y/n voi siis kuolla?"
Kysyn tuon taas kerran mieleni päällä olevan kysymyksen.
"Ainahan näissä on se mahdollisuus, mutta muistetaan olla positiivisia, oireet saattavat liittyä johonkin muuhun, kuin kyseiseen kasvaimeen"
Tuo esittää minulle lämpimän hymyn.
"Jokatapauksessa Y/n on tässä mun seläntakana olevassa huoneessa.
Mä jätän teidät keskenään. Tuun sanomaan, jos kuulen jotain uutta"
Tuo avaa takanaan olevan oven.
____
Astun huoneeseen ja takana oleva ovi sulkeutuu.
Edessäni makaa nyt tyttö.
Väsynyt tyttö.
"Mä kuolen, niinkö?"
Tuo kysyy allapäin.
"No ei siitä ole kyse"
Kohautan olkiani, ja istun tuon viereen penkille.
"Mitä tuo äskeinen sitten oli.
~mutta hyvältä tämä ei näytä~"
Tuo jatkaa.
"Lääkärin lausuntoja.
Ei niihin pidä sataprosenttisesti luottaa"
Jatkan rohkaisevana, but at the same time I hurt myself.
"Niin kai"
Tuo kohauttaa olkiaan.
"Voitaisko puhua jostain ilosemmasta aiheesta?"
Kysyn.
"Tottakai"
Tuo hymähtää.
Alan tuotapikaa selittämään, mistä muustaan kuin Rillasta..
___
"Tulokset tuli"
Huoneeseen yhtäkkiä ryntäävä lääkäri huikkaa.
"Mä en ehtinyt itsekkään katsoa näitä vielä, mutta voidaan yhdessä niitä kurkata"
Tuo hymyilee ja siirtää katseensa kannettavaan tietokoneensa jota pitelee käsivarsiensa varassa.
"Miltä näyttää?"
Muutaman hiljaisen minuutin kuluessa, Y/n uskaltautuu kysyä.
Tuo sulkee koneensa kannen ja hengittää syvään muutamaan otteeseen.
Puristan Y/n:in kättä kovempaa, kuin koskaan.
"Lääkkeet mitä sä olet käyttänyt eivät ole selvästikkään tehonnut.
Kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä kuvienperusteella maksaan, rinnan alueelle kuten keuhkoihin, sekä aivoihin"
****
Y/n:
"Mut...?"
Kysyn kuultuani äskeisen.
"Olen pahoillani, mutta mitään ei ole oikeastaan enää tehtävissä.
Aivoissa oleva kasvain on ehtinyt vahingoittamaan muun kehon toimintaa, ja saattaa olla ettet sä kävele enää koskaan saatika tee mitään muutakaan.
Viimeisenä tämä mitä mä en olisi halunnut sulle sanoa tai kenellekään muulle. Näin pitkälle levinnyt syöpä on hengenvaarallinen."
Tuo aloittaa, mutta pitää lyhyen tauon.
"Elinaikaa sulla on maksimissaan muutamia viikkoja, jopa kuukausia. Sulta löydettiin jonkin näköinen rintasyöpä löydös, joka on voinut sitten jatkaa tuota etäpesäkkeiden sarjaa munuaisiin. Kyseistä munuaisiin päässyttä syöpää ei ole mahdollista hoitaa, taikka poistaa."
Tuo laskee päänsä jalkoihinsa.
Tartun tuon Aleksin käsivarteen.
"Mä tiesin, että mä kuolen"
Pidättelee itkuani, kun nään tuon pojan kasvot.
Aleksin kyynelkanavat päästävät suolaiset kyyneleet virtaamaan tuon paidalle.
Huoneeseen astuu nopeasti viisi virkeimmillään olevaa miestä.
"Onko se tosiaan totta?"
Ovesta ensimmäisenä astuva ruskea hiuksinen poika kysyy, Aleksin nyökätessä varovaisesti.
Laitan silmäni kiinni ja annan mieleni viedä minua.
******
Taas pinnallinen yö takana, ja lyhyt elämä edessä.
Kaihtimien välistä pursuaa, kuin pursuaakin auringon valoa.
Kuusi poikaa nukkuu ympärilläni yhden ollessa ihollani.
Kello on jo melkein kaksitoista päivällä, mutten toisaalta ihmettele miksi nuo nukkuvat.
Onhan noilla kaikilla ollut raskas yö.
Muistan Aleksin kertoneen vanhempieni tulosta, mutten tiedä milloin. Tulevathan ne Virosta saakka.
Kuulemma Aleksin äiti sekä Ollin vanhemmat ovat tulossa, he ovat tällä ehkä pian.
Niin luulen ainakin.
Nuo kaikki eivät tiedäkään kohtaloani, mutta saavat pian siitäkin tietää..
Onhan minulla lyhyempi elämä kuin usealla muulla ikäiselläni.
Aleksinkin joudun jättämään oman onnensa nojaan. Miksi?
____
Words:763
Kiitos ja anteeksi.
Taas pientä taukoa mutta yritän kiireesti tätä jatkaa♡
Ihanaa kesää sekä lomaa kaikille!!
ESTÁS LEYENDO
WITH YOUR LAST POWERS // Aleksi kaunisvesi x reader //VALMIS✅️
Acción"Ymmärräthän sä etten mä oikeesti sitä tarkoittanut" Tuo sinisilmäinen poika edessäni yrittää selittää minulle. "Ai et tarkoittanut, mutta sanoit sen silti" Vastaan tuolle välinpitämättömästi pakatessani laukkua. "Sovitaan tää ja jatketaan elämää s...
