Don't Fix Me // BC One Shots (1) [VALMIS] ✔️

Yksin </3

TW! koitan ekaa kertaa tällästä puolta kirjoittamisessa, tässä on mainintaa viiltelystä ja itsetuhoisuudesta! TW!

× × × × × × × × ×

Aleksi pov

Makasin hiljaa makkarissa sängyssä, koko kämppä oli pimeä ja ihan syystä. Puhelin tärähteli yöpöydällä tasaisin väliajoin. Olin voinut vähän pitempään jo huonosti, jätkät varmaan olivat huomanneet että olin jotenkin poissaoleva treeniksellä ja muutenki viihdyin kokoajan enemmän yksin.

Kuulin valveunen läpi kuinka ovikello soi, olin niin väsynyt etten jaksanut välittää juuri mistään. Ovikello soi uudestaan vielä kerran. Sitten se lakkasi, onneksi.

Taas puhelin tärisi pöydällä, tällä kertaa nappasin sen ja avasin lukituksen. Melkonen määrä viestejä ja puheluita parissa päivässä ja lisää tuli kokoajan.

Jälleen joku oli ovella, tällä kertaa kuulin kun avain kävi lukossa ja joku tuli sisään.

"Allu, oot sä himas? Tultii Jonskun kaa kattoo et sä oot kunnossa.." kuului Nikon tuttu ääni.
"Mä katon makkarista.." Joonas tuntui sanovan
"Ette tuu tänne.." sanoin hiljaa, kukaan tuskin kuuli.

Askeleet lähestyivät makkarin ovea, vetädyin syvemmälle peiton sisään ja toivoin että nuo kaksi lähtisivät, halusin olla yksin, yksin tässä kurjuudessa.

Pian tunsin kädet peiton päälla, aloin hiljaa nyyhkyttää.

"Allu, kaikki okei?" kuului Nikon ääni, sänky painui alaspäin, eli se oli istunut mun viereen.
"Antakaa mun olla.." nyyhkytin peiton alta.
"Sori, mut me ei kyllä lähetä mihinkään nyt.." Joonas sanoi.
"Tuuks pois sieltä, et nähään sut?" Niko sanoi ja alkoi silittää mua peiton läpi.
"En, menkää pois.." jatkoin hiljaa.
"Onks joku muu jolle haluut puhua, jos me ei kelvata?" Joonas kysyi.
"Emmä sillä, mä en vaa jaksa.." ja puhkesin itkemään ihan kunnolla.

Tunsin kuinka Niko vetäisi mut halaukseensa, mutta varoi ettei peitto nouse tarpeettoman ylös.

"Voi Ale, kaikki järjestyy.." Joonas sanoi selvä huoli äänessään.

Keräsin rohkeutta ja kurkistin peiton kulman alta ympärilleni, Niko päästi irti halista. Niko istui sängyn laidalla, Joonas oli Nikon vieressä kyykyssä samalla tasolla mun kanssa ja katsoi huolestuneena.

"Mikäs mörrimöykky sieltä kurkistaa?" Niko heitti saaden minulta feikki hymyn.
"Tällänen Aleksi-möykky.." sanoin hiljaa ja koitin olla tekopirteä.
"Millos tää Aleksi-möykky on syöny viimeks?" Niko jatkoi.
"Hmm.." sanoin hiljaa.
"Eli et ihan heti vissii, käyks Joonas tekee pari leipää tälle mörrille.." Niko sanoi. Alkoi väkisin naurattaa Nikon hölmöily ja se taisi huomata sen.
"No nyt kuulostaa paremmalle.." Niko sanoi.

Hetkeä myöhemmin olin tullut kokonaan pois peiton alta, mutta lojuin silti sängyn pohjalla.

"Tos, syö ees nää ni olos paranee vähän.." Joonas sanoi ja antoi leivät mulle.
"Kiitti.." sanoin hiljaa.
"Mitä vaan pikkumies sun hyväks.." Joonas sanoi.

Kului muutama tunti ennen kuin Niko ja Joonas suostuivat lähtemään ja jättämään mut yksin. Olin siirtynyt makkarista olohuoneen sohvalle lojumaan. Nappasin puhelimen pöydältä, avasin mun lukituksen ja aloin käydä viestejä ja puheluita läpi.

Niko: 50 vastaamatonta puhelua, 37 viestiä
Joel: 25 vastaamatonta puhelua, 53 viestiä
Tommi: 84 vastaamatonta puhelua, 68 viestiä
Joonas: 67 vastaamatonta puhelua, 59 viestiä
Olli: +100 vastaamatonta puhelua, 97 viestiä
+ bändin watsapp +400 viestiä