Don't Fix Me // BC One Shots (1) [VALMIS] ✔️

Parhaat kaverit

Joonas pov

Istuskelin meidän treeniksen katolla roikottaen jalkoja reunan yli, oli joku ihme tarve leikkiä uhkarohkeaa ja elää hetki vaarallisesti. Ja ei, en todellakaan ollut hypäämässä ja päättämässä päiviä, vaikka niin voisi luulla. Halusin hetken olla poissa treenien hulinasta.

Pian kuulin kuinka joku nousi palotikkaita ylös, tää oli tällänen pieni uloke talon reunassa.

"Ja taas sä istut täällä.." kuului Joelin ääni
"Kuhan kattelen mailmaa täst vinkkelistä.." sanoin
"Vittuu siit reunaltal, niinku olis jo!" Joel sanoi.
"Kohta.." sanoin.
"Eiku nyt, eikä 15 päivä!" Joel jatkoi.

Pian palotikkaat kolisivat toistamiseen. Kukahan tällä kertaa tulisi ylös.

"Porko helvettii siit reunalta!" Niko tuntui huutavan.
"No voi ny vittu.." turahdin ja nousin turvalliselle puolelle reunaa.

Mun pää oli ihan kunnossa, välillä tuli tarve vähän leikkiä vaarallisesti. Jätkät tosin tais olla hiukan erimieltä. Välillä mut saatto löytää uskomattomista paikoista, millon leikkien jotain mölyapinaa puun oksalla, millon hävisin ryyppy reissujen päätteeks omille teilleni, just name it!

Jossain vaiheessa alkoi sataa vettä, eikun kiireellä alas katolta ja treeniksen lämpöön.

"Porko kävi taas unelmoinassa jostaki tuol katolla.." Joel sanoi hieman myrtsinä.
"Oot sä ihan varmasti okei?" Aleksi kysyi vähän tyhmä ilme kasvoillaan.
"Joojoo, kunhan vähä pelleilin vaihteeks.." vastasin.
"Joku päivä sä vielä putoot tuolta ja sit on kiva.." Aleksi jatkoi

Kohautin olkia ja istuin sohvalle, nyt ei kukaan sano ainakaan mitään että elän vaarallisesti.

"Käret ylös, tää on ryystö!" kuului tuttu ääni selän takaa.
"Kiva ku kerroit, mut Matela turpas kiinni" sanoin ja hajosin.
"Ai, ei sitte.." Olli sanoi ja pörrötti mun hiuksia.
"Kosketki vielä mun hiuksiin nii tuota.." aloitin ja irvistin mun parhaalle kaverille. Oltiin tunnettu tuon tohelon kanssa koko lapsuus. Oli niitä hyviä ja tosi hyviä muistoja, sit niitä mistä ei tarvinnu puhua. Näin kuinka Olli irvisti mulle takaisin.

"Voi teitä kahta.." kuului Tommin ääni rumpujen takaa.
"Lapset on lapsia.." Niko sanoi.
"Mää sulle kuule tuota!" aloitin, mutta repesin uudestaan.

"Vois treenaa hetken ja sit lähtee himaan, huomennahan oli vapaa, vai muistanks väärin?" Olli kysyi
"JepJep, vapaa.." Tommi sanoi rumpujen takaa.

Sählättiin muutama hetki vielä, kunnes pistettiin pillit pussiin. Pian treenis hiljeni, valot sammui ja oli hiljaista.
Sade oli jälleen lakannut ja ilta alkoi pimentyä. Taivaalla näkyi jo tähtiä. Lähdin kävelemään kotia kohti, mutta eksyin reitiltä ja kävelin läheiselle rannalle ja istuin kalliolle.

Kuuntelin kun aallot löi rantaan, päätin käydä makaamaan kalliolle ja vaan katsella tähtiä. Tuijotin taivasta lumoutuneena. Pian kuulin askeleiden lähestyvän minua. Eikö missään saanut olla rauhassa.

"Kuka ootki, ni voit mennä pois.." turahdin tyhjyyteen.
Askeleet kuitenkin lähestyi ja lopulta pysähtyi. Joku istui viereeni.
"Sori se aiempi.." kuului Ollin ääni.
"Nääh unoha, kyl sä mua kiusata saat, senkin tohelo.." sanoin naurahtaen.
"Oot sä kauanki tähtii tuijotellu?" Olli jatkoi
"Sua vai noit kirkkait valoja tuolla ylhäällä.." jatkoin
"Mitä sä mua? Joo noit kirkkait juttuja tuolla.." Olli sanoi.
"Vitsin tampio, emmä nyt kuitenkaa sillai mun parasta kaveria kattele, Olli ne aivot päähän!" naurahdin.
"Mitkä ne on? Mul on kai pudonnu sellaset.." Olli sanoi ja hajosi kuuluvasti, itsekkin nauroin tuolle.

"Huoh.." huokaisin.
"Mitä mietit?" Olli kysyi
"Mitä jos joku meistä ei ois koskaa päätyny Madikseen tai Ouluun, tai Ale ei ois lähteny opiskelee Damiin? Tai jos me ei tunnettas toisianne niinku nyt? Oisko meillä minkälainen bändi, vai olisko mitään edes.." sanoin hiljaa
"Kuvittele Niko ja sen pepsodent hymy jossain marketin kassalla, tai Joel jossaki kiskalla tiskin takana.." Olli nauroi
"Tai Ale jossain baarissa tarjoilemassa, tai Tommi jossain pitämässä jotain puhetta.." jatkoin ja hajosin.
"Entäs me sitte? Varmaa me jossain soitettas, mut.." Olli sanoi hiljaa.
"Entäs jos me ei tunnettas toisiamme tai jompikumpi ei ois ees syntyny, tai ois asunu jossain huitsin perseessä.." sanoin "Onneks kaikki kuitenkin meni niinku meni ja löydettiin toisemme ja perustettiin Blind Channel.." jatkoin
"Onnea on 5 parasta ystävää, joiden kanssa pitää hauskaa, mitään en muuttas.." Olli sanoi.

Pian alkoi sataa uudestaan. Nousin ylös ja lähdin juoksemaan tuon rakkaan ääliön perässä läheisen puun alle.

"Soitellaan huomenna johonki aikaan, mä lähen hiihtää kotiin tost sateesta huolimatta.." Olli sanoi ja lähti juoksemaan kotiaan kohti. Itsekkin lopulta läksin juoksemaan kotia kohti, kotona saisi kuivat vaatteet päälle kun sinne pääsi. Elämä on ihanaa, varsinki sillo kun tollasia ystäviä, jotka nostaa ylös jos kaatuu.

× ×× ×× ×× ×× ××

Älkää kysykö mistä repäsin tän, mitä jos joku jätkistä oiski päätyny jonnekki ihan muualle ku mitä nyt eletään, oisko Blind Channelia ees olemassa, jos ois ni missähän muodossa? Tuskin ois viisujakaan ollu, eikä jätkät ois noussu kaikkien tietoon.

Mut synkistely seis, meil on jätkät ja meil on Blind Channel, kiitos siitä <33 Miks tää loppu meni tälläi tunteisiin :(

737 sanaa, mitäs sitte keksis? ;)