Don't Fix Me // BC One Shots (1) [VALMIS] ✔️

Kaiken sen jälkeen (2/2)

(Vähän ns. jatkoa tolle edelliselle, mutta eri henkilönä / henkilöinä)

Olli pov

Kikin kuolema oli ottanut koville meillä kaikilla, eniten kärsi Niko. Kiki ja Niko olivat kuin paita ja peppu, erottamattomat.

Niko oli ollut paljon yksin hautajaisten jälkeen ja oli alkanut ottaa kuppia enemmän kuin normaalisti. Meillä muilla oli huoli Nikosta ja sen jaksamisesta, se oli skippaillu treenejä, piti somehiljaisuutta ihan joka paikassa. Sentään watsapp viestit se luki ja joskus vastasi jotain.

Watsapp Niko - Olli

Olli: Moro, mitä äijä?
Niko: Paskaaks tässä, oliks jotain tärkeetä?
Olli: Ei, mut aattelin tarkistaa et oot hengissä kaiken ton ryyppäämisen jäljiltä
Niko: Vittu mun kaveri on just kuollu, mitä luulet miltä tuntuu, ryypään just nii paljo ku mua huvittaa!
Olli: Rauhotu, kyl muaki vituttaa Kikin kohtalo
Niko: Mä meen nukkuu pääni selväks, palataan
Olli: Koita jaksaa ja joo palataan

Watsapp Olli - Tommi

Olli: Nikolla oli taas vauhti päällä
Tommi: En yllättyny jotenki
Olli: Pitäskö sen luona käydä jossai vaiheessa?
Tommi: Pitäs varmaa, mut se vaan pistäs meidät pihalle
Olli: No iha varmaa, mite joku crewistä? Santeri?
Tommi: Santeri vois saada siit jonku selvyyden
Olli: Mä laitan sille viestii, mut palataan
Tommi: Jeps

Watsapp Olli - Santeri

Olli: Tota, meillä on ongelma nimeltä Niko
Santeri: Niin se juominen ja se miten se suree Kikiä
Olli: Juttelin Tommin kaa ja päädyttiin siihe et sä voisit koittaa saaha siihe jonku kontaktin, me muut ei siihe pystytä, ollaan kyllä yritetty
Santeri: Jep, voin koittaa, mut katotaan mitä tapahtuu ku pamahan oven taakse, tuleeko pataan
Olli: Pidetään peukut pystyssä et jotain tapahtuu parempaan suuntaan
Santeri: Mä laitan bändi ryhmään viestin niin kaikille menee sit tieto, Niko saa valittaa sit jos jaksaa
Olli: Nikon vois kyllä hiljentää siellä hetkeks, mut ehkei kuitenkaan, mut mä lähen jatkaa siivousta piti vähä purkaa jollekki
Santeri: Jep palataan, laitan viestiä heti kun oon jutella Nikon kanssa

Santeri pov

Olin hetkeä aikaisemmin jutellut Ollin kanssa watsappissa, jätkillä oli suuri huoli Nikosta ja sen juomisesta. Kaikki toki suree tavallaan, mut Nikolla se oli lähtenyt laukalle. Turvallisuus syistä, myös mulla oli avaimet jätkille, jos joku tarvitsi jotain. Nyt seisoin Nikon oven takana. Vähän hirvitti mitä vastaan tuli. Soitin ovikelloa ja laitoin avaimen lukkoon.

"Niko, Santeri täällä! Tulin kattoo miten sulla menee.." huhuilin tyhjyyteen.

Pian keittiöstä kuului hiljainen kolahdus, suunnistin sinne ja näin Nikon istuvan hiljaa pöydän ääressä. Menin sen viereen ja puristin olkapäästä. Niko säpsähti, mutta oli hiljaa.

"Niko, haluuks jutella?" kysyin varovasti
"Mullon niin helvetin kova ikävä Kikiä.." kuului hiljainen nyyhkäisy
"Meillä kaikilla on, mut Kiki ei ois halunnu et jäät tällee murehtii ja alat juoda.. " sanoin
"Tiiän joo, mut.." Niko aloitti mutta alkoikin itkeä
"Noni, koita rauhottuu, mä oon sun kaa hetken täs.." sanoin
"Mullon nii paha olla mun ajatusten kanssa.." Niko jatkoi
"Mitä jos koittasit nukkua pahimman olon pois ja kaadetaan noi alkot viemäriin.." sanoin

Kului hetki kun Niko oli rauhottunut ja alkot kaadettu viemäriin. Olin saanut Nikon käymään suihkussa ja nyt se istui makuuhuoneessa sängyn laidalla.

"Koita nukkua ees hetki, sä tartteet sitä nyt.." sanoin

Pian Niko oli käynyt pitkälleen ja koitti saada unta. Toivottavasti tästä alkoi edes jonkun verran parempi kausi. Suljin hiljaa makuhuoneen oven ja lähdin pois Nikolta, nyt pitäisi viestiä muille jätkille missä mennään.

Olli pov

Apinoiden planeetta:

(Sovitaan et täs ryhmäs on mukana jätkät ja crew, tässä vaan mukana Santeri, et tällänen sekopäiden ryhmä)

Santeri: Niko jäi nukkumaan oloaan pois, nyt sen luona pitää sit käydä kattoo, ettei se alota uudestaan!
Joel: Oliks se millä mielellä?
Santeri: Olihan se paskana, mut mitä odottaa jos sun läheinen ystävä on kuollu aivan liian nuorena
Joonas: Kiitti Santeri, meil alko keinot loppuu
Tommi: Onnea on omistaa: vihainen kiertuemanageri tai välillä jopa tosi vihainen kiertuemanageri :D
Aleksi: :DD
Olli: Vitsi te ootte urpoja! :D
Santeri: Nii mäki teitä! <3 ;D
Niko: ...
Tommi: Ei nuku enää, Niko tuli pyörähtää
Santeri: Kyllä se nukkumaan jäi, tosin luulen et nyt on kyse siitä et se ilmottaa olevansa hengissä
Aleksi: Mä luulen kans, hetki ku viimeks täällä näkyny
Olli: Mee Niko nukkuu, me pidetään pulju pystyssä! <3
Niko: Ootte ihania, kiitos murut! ;)

Olihan ihana nähdä Niko pitkästä aikaa edes hetken vähän pitämässä kivaa. Pitäisi keksiä jotain millä saisi hetkeksi muuta ajateltavaa.

Oli kulunut muutama viikko siitä kun Santeri kävi moikkaa Nikoa, tällä hetkellä istuttiin treeniksellä jonne Nikokin oli selvinnyt ja tuossa se nyt hörötti jotakin välillä pysähtyen varmaan Kikiä miettimään. Selvänäkin Niko oli ollut pidempään, pari kertaa kuitenkin pudonnut pahaan oloonsa, mutta noussut meidän muiden avulla.

"Niko, me mietittiin et voitas tehä biisi Kikille, vaikka se ei sitä enää kuule.." Joel sanoi
"Jos se vaan sulle sopii, eikä ahista liikaa.." Joonas jatkoi
"Mullon pohja valmiina, jos haluut kuulla.." Aleksi sanoi

Näytti siltä kuin Niko hajoaisi millä hetkellä hyvänsä.
"Siit pitää sit tehä Kikin näkönen, ja että sen perhe ja kaverit voi purkaa surunsa siihe kans!" Niko sanoi lopulta.
"Tottakai! Kikin muistolle! Tommi sanoi

Aloimme tekemään biisiä Kikin muistolle, ekasta versiosta tuli aika erikoinen, mutta hiljalleen biisi löysi muotonsa ja meillä oli pian demo, Niko tosin itki jokakerta demoa kuunnellessa.

Elämä alkoi hiljalleen palata uomiinsa, välillä naurettiin ja kohta itkettiin jollekkin muistolle. Kiki pysyi meidän kaikkien muistossa nyt ja aina, tulevaisuudessa tämä biisi antaisi voimaa Kikin perheelle ja ystäville. Tätä biisiä emme julkaisisi missään, tää jäi vaan tiettyjen henkilöiden kuultavaksi.

Kiki we love you, where ever you are! <3

×× ×× ×× ×× ×× ××

Oho, kirjotin sit aika nopeella tahdilla tälläsen jatko-osan tohon edelliseen, se vaan tarttes tälläsen <3

910 sanaa tässäkin, ei huono ;)

Ihana nähdä et näitä luetaan ja jätetään voteja, kiitos siitä :) Ei nää luvut hirmu korkeet oo, mut joku sentää lukee ;)