Don't Fix Me // BC One Shots (1) [VALMIS] ✔️

Ruokamyrkytys

Niko pov

Istuin vessan lattialla ja voin todella huonosti, mahassa oli sellainen vuoristorata meneillään. Viimesen tunnin aikana olin oksentanut useita kertoja, silti tuntui että vielä tulee lisää.

Olin laittanut bändin watsapp ryhmään viestin, etten pääse tänään treenikselle tän ihanan olon takia joka päätti tulla ihan puskista, enkä ollut edes ollut viihteellä.

Pian kuulin ovikellon soivan, en välittänyt siitä, pian se soi uudestaan ja kuulin tutun äänen.

"Niko, pääsetkö ovelle?" kuului Joelin ääni.

"Venaa hetki.." huusin

Nousin ylös ja meinasin horjahtaa takaisin maahan, sain onneksi seinästä tukea. Hitaasti mutta varmasti pääsin lopulta eteiseen ja ulko-ovelle, en kuitenkaan avannut sitä.

"Niko?" Joel tuntui kysyvän

"Joo, täällä ollaan..", sain sanottua

"Mikä olo?" Joel kysyi oven läpi.

"Arvaa kaks kertaa..", sanoin hiljaa ja siirryin lattialle makaamaan.

"Voin uskoo, tartteet sä jotaki kaupasta, voin käydä hakee..", Joel jatkoi.

"Limppari ois kiva ja jotain kevyttä syötävää..", vastasin hiljaa.

"Joo, käyn hakee! Jätän ne tähä käytävään, otat sit tästä..", Joel jatkoi.

Olo oli todella hirveä, nyt ei onneksi ollut oksettava olo, ei silti huvittanu liikkua mihinkään. En tiedä kauan olin siinä maannut, ovikello kilahti ja kuulin Joelin jättävän ostokset oven taakse.

"Tiiän et oot siinä oven takana, soita tai laita viestii jos tartteet jotaki..", Joel sanoi oven läpi.

"Joo ja kiitos..", sanoin hiljaa. Kuulin askelten häviävän oven takaa.

Nousin varovasti ylös, avasin oven ja nostin ostokset sisälle, kävelin hitaasti keittiöön ja laskin pussin pöydälle, tutkin sisältöä hetken ja naurahdin.

"Haista Hokka paska..", Joel oli ostanut ihan vaan keljuillakseen kortsupaketin ja piirtänyt siihen söpön sydämmen.

Purin ostokset ja suuntasin makkariin, heitäydyin sängylle ja vain lojuin siinä selaten puhelinta.

Huomasin watsappiin tulleen viestin bändin ryhmään, avasin sen ja naurahdin:

Tommi ja lusikat:

Joonas: Niko, sä kauko sairastutit mut toho sun tautiis, kohta lentää!
Olli: Mitä hittoo, miten tää on ees mahdollista?
Tommi: Että mitä että, kaks sankaria kaatunu samaan tautiin!
Joel: 3 laskekaa mutki mukaan, just halasin itekki pönttöö!
Niko: No voi nyt perkele, kuka vielä liittyy mukaan, Ale?
Aleksi: Mullon ihan hyvä olo, ei tunnu missään!
Tommi: Älä vielä sano, kohta säki halaat pönttöö! Sit on vaan mä ja Olli jotka onnistu välttää tän!
Aleksi: Eiku oikeesti, ei mul oo huono olo tai mitään!
Olli: Niinkai sitte, mihi te sairaat tipahitte?
Niko: zZzZz..
Joel: halitauko!
Joonas: istun huussissa ja ootan millo lentää..

Suljin keskustelun ja pistin puhelimen pois, en kuitenkaan nukkunut. Mietin mistä puolet meistä oli saanut tälläisen mukavan lastentaudin, ei me oltu ryypätty eikä mitään muutakaan ihmeellistä, eiku hetkinen se uusi ravintola missä oltiin käyty syömässä.

Tommi, Olli ja Aleksi olivat vain juoneet kahvit, toisin kuin minä, Joel ja Joonas. Me vedettiin jotkut ihme ötökkä burgerit ja isot sellaiset.

Nappasin puhelimen avasin watsapin ja bändi ryhmän:

Tommi ja lusikat:

Niko: Jätkät, mullon on aavistus mistä tää pöpö tuli!
Joonas: Kerro toki lisää..
Niko: Se vitun rafla ja ne ihme burgerit!
Joonas: No voi nyt saatana!
Niko: Joel, oot sä hengissä vielä?
Joel: Mitä? Kuka?
Tommi: Noni, sellaset burgerit sitte!
Aleksi: Mähä sanoin et mulla ei oo mitään!
Olli: Pikkumies hiljaa siellä!
Aleksi: Haistappa Olli paska!
Tommi: Ja lapset rauhottuu sit!
Niko: Mä meen nukkuu, Joel ja Joonas koittaa nyt sit vaan parantua!
Joonas: ...
Joel: Kyllä isi, eiku Niko!
Niko: Hokka jumalauta!
Tommi: Huoh, sit kaikki hajaantuu! Täällä ei ole mitään nähtävää!
Olli: Tommi hei, mitä sä oot taas vetäny?
Tommi: Miten nii?
Olli: Ei mitään, kunhan kysyin.
Aleksi: Mitä jätkät vielä jauhaa, noi yhet tippu jo hyvän aikaa sitte!
Olli: Niko nukahti, Joonas ja Joel halaa molemmat pönttöö.
Aleksi: Niinhä mä just sanoin!
Tommi: Ja sit hajaantukaa, turvat kiinni joka iikka!

Suljin lopulta keskustelun ja laskin puhelimen pöydälle, mietin että voisin koittaa syödä vielä jotakin. Ehkei sittenkään, en vaan jaksanut nousta enää lämpimän peiton alta mihinkään. Käänsin vain kylkeä ja suljin silmäni, pian olin nukahtanut sikeään uneen.

×× ×× ×× ×× ×× ×× ××

Tällänen tällä kertaa, mut Nikon näkökulmasta!

635 sanaa, taas meni sanatavote rikki, jee! :D