Don't Fix Me // BC One Shots (1) [VALMIS] ✔️

Ei oo niin vaikeeta!

Joel pov

Olin muutama viikko takaperin onnistunu murtaa mun jalan, nyt sitte olin niin sanotulla sairaslomalla ja liikuin kotona ja muualla keppien kanssa. Eihän tällänen ADHD tyyppi osaa olla paikallaan, edes sillon kuin jotai sattuu.

Muut jätkät toimi mulle ruoka ja kauppa apuna, mä en nimittäin mielellään lähteny ulos, ellei ollut pakko.

Pakko myöntää että välillä hypin huoneesta toiseen ilman keppejä ja sitten kirosin kun ne oli jossain toisella puolella asuntoa, no kunto kasvaa jos ei muuta.

"No voi ny saatana.." kirosin melko kuuluvasti treeniksen portaissa matkalla ylös oikeaan kerrokseen
"Tartteetko jeesiä?" Olli kysyi kun tuli perässäni kun kompuroin keppien kanssa

Myös Niko ja Joonas tulivat perässä, Tommi ja Aleksi varmaan olivat ylhäällä.

"Kuka vittu siellä taas hidastaa!" kuuli yllättäen Aleksin huuto
"Oiskohan taas vaihteeks Joel ja sen kepukat.." kuului Tommin ääni, mä luulin että ne ois ollu ylhäällä jo.

Ilmeisesti kaikki oli tulossa samalla kertaa ja mä olin se joka hidasti.

Kohta Joonas hiippaili mun takaa ja nappas mun kepit, Niko ja Olli otti mut silleen miehekkäästi kantoon ja autto viimeset rappuset.

"Kuljetus Matela-Moilanen kiittää.." Niko heitti
"Ja sit liikkuu!" Aleksi heitti, mikäs kiire sillä oli?

Joonas kilisteli avaimia ja vihdoin sai oven auki, Aleksi suorastaan juoksi hirveällä vauhdilla ohi, suoraan vessaan.

"No sillä tuli kiire huussiin.." Tommi naurahti kun oli vihdoin ylhäällä

Ihan kiva että treenis on neljännessä kerroksessa ja talosta puuttu sellanen hienous kuin hissi. Vihdoin päästiin sisälle, mä klenkkasin nurkan säkkituoliin, Tommi rumpujen luokse, Olli ja Joonas virittämään bassoa ja kitaraa, Nikon siirtyessä keittiöön keittämään kahvia. Pian Aleksikin tuli vessasta.

"Et sit käyny kusella ennen lähtöä.." heitin
"Nukuin pommiin nii tuli ehkä hiukan kiire, Tommi venas alhaalla ja nää kaks urpoo pommiti mua.." Aleksi jatkoi

Aleksi siis tarkoitti Joonasta ja Nikoa, ne pommitti tuota ihan urakalla verrattuna Olliin joka laitto vaan viestin että Aleksi pitää kiirettä.

"Hemmetti Joonas ne kepit tänne, tarttee päästä kuselle!" huusin, sillä Joonas pölli kepit välillä ihan vaan kiusaks
"Ei ny kerkee.." Joonas vittuili
"No sit mä kusen tähän.." heitin, mikä lopulta sai liikettä tuohon.
"No vittu kiitos.." sanoin ja klenkkasin vessaan

Myöhemmin samana iltana kotona olin jälleen kerran laiska enkä jaksanut tehdä ruokaa, tai no istua hellan edessä ja käristää yhtään mitään, joten sorruin tilamaan mun vakion, vakio paikasta.

Jonkin ajan kuluttua söin olkkarissa töllöä samalla katsellen, eipä sieltä tullut mitään joten hyvä hetki siirtyä makkariin ja nukkumaan.

Otin mun kepit ja hyppelin vessan kautta makkariin. Viskasin kepit kattialle sängyn viereen ja köllähdin sänkyyn. Nopeasti tarkistin uudet viestit ja somet ja vedin peittoa korville ja aloin nukkua.

Oli vihdoin kulunut tarpeeksi aikaa ja pääsin eroon kipsistä ja kepeistä, voi tätä nautintoa

Hilluttiin treeniksellä ja koitettiin tehdä jotain järkevää. Joonas sinkoili kuin superpallo sinne ja tänne, Niko ilmeisesti kuvasi Joonasta, Aleksi miksasi biisiä, Tommi pyöritteli kapuloitaan, Olli kuorsasi säkkituolissa ja mä vaan istuin ja ihmettelin.

"Joel, varo sitä.." kuului kun jokin lensi päin näköä
"Hupsista.." kuului Joonaksen ääni
"Vittu Porko, mä en haluais enää mustaa silmää.." heitin
"Sorii.." Joonas heitti

Kaikki alkoi palata normaaliin sekoiluun, välillä meni turhan lujaa, silti oli hauskaa. Nyt pystyi taas suunnitella keikkoja, koska este oli poissa, kyllä tämä oli elämää mietin.

×× ×× ×× ×× ×× ××

550 sanaa, vähän tylsä mut ideat loppu ja pakotin ton lopun jostain :(

Vielä ois muutanan jäljellä, kyllä ne joskus tänne tulee.. Ehkä mä vaan alan kirjottaa tohon uuten ja lopetan tän kun ideat taas juoksee..