Don't Fix Me // BC One Shots (1) [VALMIS] ✔️

Valinta, jäädä vai lähteä?

Olli pov

Olin lähtenyt pienelle happihyppelylle aikani kuluksi, puhuin samalla puhelua Nikon kanssa, kun äkkiä kaikki pimeni, jalat lähti alta ja makasin maassa. Mitä sitten tapahtui, en tiedä tai en edes muista.

"Olli, sun on mentävä takasin! Vielä ei oo sun aikas.." kuului ääni, siinä oli jotain tuttua, mutta mitä?
"Mutsi, mut sähän oot.." sanoin kun tunnistin äänen
"Rauhotu, mä tulin vaan kattoo miten mun pojasta on tullu aikuinen.." ääni vastasi
"Onks mäki sit? kysyin
"Et vielä, mutta pian sun on tehtävä valinta, lähdetkö mun kanssa, vai palaatko takas ja jatkat sun elämää.." ääni jatkoi.

Seisoin jossain rauhallisen valkoisessa paikassa, katselin ympärille ja koitin löytää äänen lähteen. Pian joku halasi mua takaapäin, käännyin ja siinä se oli, päivääkään se ei ollut muuttunut, vaikka tuosta yöstä oli melkein 20 vuotta.

"Mulla on ollu törkee ikävä sua.." sanoin
"Tiedän, mullakin on ollu ikävä.. " äiti sanoi

Halasin tuota vaaleaa naista ja saatoin ehkä vuodattaa kyyneleen.

"Olli rakas, sun pian tehtävä päätös jäätkö vai lähetkö takaisin.." äiti jatkoi
"Emmä tiiä, emmä haluu jättää sua.." sanoin
"Sä oot pärjänny pitkään jo ilman mua, sulla on ystäviä, bändi, perhe.." äiti sanoi
"Mutta.." aloitin

Jotenkin tuli hassu olo, ihan kuin joku jossain yritti pitää mua hengissä, sellanen outo tärinä päällä.

"Mitä tapahtuu?" kysyin
"Sun sydän pysähty, jos nyt jäät tänne niin sillon kuolet etkä voi enää palata.." äiti selitti
"Mä, mä jään.." sanoin hiljaa
"Olli rakas, sulla on koko elämä edessä, sun täytyy palata! Äiti sanoi ja katsoi minua silmiin.
"Sulta loppuu aika, sä voit palata vielä.." äiti jatkoi

Mun olo rauhottui entisestään, keho alkoi rauhottua, jotenkin jännä olo.

"Ei vittu, emmä haluu kuolla vielä!" sanoin
"Sit sun pitää taistella! Taistele!" Äiti sanoi
"Mä oon sun vierellä koko ajan, mä katon sun perään, niinku tähänkin asti.." äiti jatkoi
"Äiti, kiitti kaikesta.." sanoin
"Nyt sun pitää mennä! Pidä kiirettä!" Äiti sanoi ja siirtyi hiljalleen kauemmaks musta.

Vihdoin tunsin jälleen maan jalkojeni alla, tai no taisin maata sairaalan sängyllä vähän heikossa hapessa. Tunsin kun olin jälleen yhtä mun kropan kanssa. Äkisti säpsähdin ja heräsin mun horroksesta.

"Mutsi!" säpsähdin totaalisen hereille tai melkein ainakin.
"Tervetuloa takasi, hetken jo pelättiin että nyt tulee lähtö, säikäytit iha kunnolla.." Niko tuntui sanovan
"Mutsi?" Joel kysyi
"Mä näin mutsin tuolla jossaki.." änkytin
"Olli rauhotu, sä oot just heränny ja oot aika paskas kunnossa.." Joonas sanoi
"Mitä tapahtu?" sain kysyttyä
"Joku idiootti ajo sun päältä, kuulin kaiken puhelimen kautta.." Niko sanoi
"Ai täällä on herätty? Tommi tuntui sanovan kun se tuli huoneeseen Aleksi perässään.

Vaikka olin ihan hetki sitten palannut takaisin elävien kirjoihin, yllättävän hyvin olin kartalla mitä tapahtui ympärillä.

Olin kuitenkin yhä pyörällä päästäni kaikesta, jossain vaiheessa lääkäri oli käynyt tarkistaa mun voinnin. Olisin ainakin pari päivää täällä parantelemassa itseäni. Jossain vaiheessa nukahdin, mutta havahduin kun joku silitti mun poskea. Äiti, sen täytyi olla äiti. Se lupas pysyä mun vierellä ja kattoo mun perään.

"Kaikki okei?" kuului Tommin ääni viereiseltä penkiltä
"Joo, mutsia mietin.." sanoin
"Joel sanoki, ku heräsit sanoit mutsi.." Tommi jatkoi
"Sovitaanko ettet naura jos kerron yhen jutun.." sanoin
"Oonko ennen nauranu sun jutuille?" Tommi jatkoi

"Mä olin jossain ihme ulottovuudessa ja näin mutsin siellä, vaihettiin nopee kuulumiset, mut sit se rupes höpöttää jostain valinnoista.." kerroin
"Ja nyt sä pidät mua hulluna.." sanoin hiljaa
"En yhtään, joku tollanen raja kokemus, tiiän pariki joka on kokenu saman ja hyvästelly jonkun rakkaan uudestaan.." Tommi sanoi

Mitä ihmettä, Tommi ei sanallakaan dissannu mun juttua. Pian huoneen ovi kävi ja tutut turauunot tulivat sisään, olivat käyneet jossain kahvilla ja jättäneet Tommin mulle seuraks.

"Tossa, ei tarttee kiittä!" kun Joonas heitti mulle jonkun karkkipussin.
"Mikä olo?" Aleksi kysyi porukan hänniltä.
"Parempi ku pari tuntii sitte.." sanoin
"Tommi, älä sit pliis kerro mitä mä äske kerroin sulle.." kuiskasin tuolle.
"Kerrot ite jos kerrot.." Tommi sanoi hiljaa takaisin
"Kertoo mitä?" Niko kysyi
"Ei mitään.." sanoin
"Nyt rupes kiinnostaa.." Joel sanoi

Kului pari päivää sairaalassa huilatessa. Olin kuitenkin selvinnyt vähällä kaikesta tapahtuneesta, yllätyin itsekkin vaikka Nikon kertoma oli aika hurjan kuulonen. Tuo idiootti oli jäänyt vielä samana päivänä kiinni, tietysti kuski oli humalassa ja menetti korttinsa.

Päätin olla lopulta olla kertomatta muille mun ja mutsin kohtaamisesta, jotenkin olin epävarma siitä kuka oikeasti ymmärtäisi ja kuka nauraisi päälle, no Tommi tiesi ja ymmärsi tuon tilanteen.

Olin päässyt kotiin parantelemaan itseäni, välillä mulla oli outo olo etten ollut yksin. Joku rajan toiselta puolelta piti yhteyttä, olin varma että äiti kävi usein moikkaamassa. Jotenkin tästä tuli rauhallinen olo, joillekin tuo kaikki oli pelkkää humpuukkia, toiset haluaa taas uskoa että rakkaat tulee välillä käymään ja ilmottavat että ovat läsnä.

×× ×× ×× ×× ×× ××

Sellanen sitte tällä kertaa ;)

758 sanaa, jäi taas vähän alakanttiin toi määrä :o