Don't Fix Me // BC One Shots (1) [VALMIS] ✔️

Sillon joskus nuorena

Tommi pov

"Niin hiljaa on kaikki mun ympärilläin, niin rauhallinen on hiljaisuus.. Ystävää lämmöllä muistaen, Tommi perheineen"

Olin Oulussa saattamassa mun lapsuuden kaveria haudan lepoon, se oli muutama viikko aikaisemmin menehtynyt autokolarissa, Tume jaksoi taistella hetken kunnes sen voimat lopulta vaan ehty ja se menehty.

Oltiin aikoinaan sovittu että jos toiselle sattuu jotakin niin toinen meistä kantaa toisen arkkua, nyt se osui mulle koska Tumea ei enää ollut, vain muistoissa.

Flashback

"Tommi sä et voi tehä noin!" Tume huusi
"Helposti koska oon sua pidempi.. heitin
"Mut ei toi oo reilua!" Tume jatkoi
"Reilua tai ei, mut se on sun vuoro.." nauroin

Tume ja mä oltiin tunnettu koko ikämme, aina hiekkalaatikolta asti. Meillä oli ne parhaat kujeet teineinä. Vanhempia oli kiva kiusata, mutta ne huudot mitkä tuli, ne ois voinu jäädä pois.

"Kato mikä kissa!" Tume heitti kun joku nätti naikkonen meni ohi
"Seiska!" heitin
"No eihän oo kun 9 puol.." Tume jatkoi
"Kasi sitte.." naurahdin

Me tykkättiin teineinä riehua ympäri Oulua, joskus vanhemmat sai soittaa poliisit perään ettimään meitä, yleensä oltiin jossain ryyppäämässä ja iskemässä nättejä tyttöjä. Paras paikka oli louhos jossa saattoi uida ja hypätä kalliolta louhokseen (mainittu joskus aiemmin) täällä mä tutustuin ekan kerran osaan jätkistä, siitä alkoi melkoinen ystävyys.

"Vittu mä oon kännissä, huomenna voi olla pää pipi.." Tume sammalsi
"Äläpä, jos porukat saa kiinni, nii varppina saa arestia.." heitin
"Mihis sitte? Ei ainakaan kotii, ilta on vielä nuori.." Tume höpötti

Me ei joka viikonloppu ryypätty, mutta oltiin kuitenkin aina jossain, koska kotona oli tylsää ja vanhemmat vahti tekemisiä. Ei me mitään pahaa koskaan tehty, mitä nyt säikyteltiin naapurin mummoja ja naurettiin kun ne säikky, voi tuo oli elämää. Harmi vaan ettei Tumelle suotu pidempään elämänlankaa

"Hei, sovitaan jos jommalle kummalle sattuu jotakin niin toinen kantaa toisen arkkua, kun tulee se hetki.." Tume sanoi
"Todellakin, mut ei onneks vielä pitkään aikaan.." sanoin

Voi kun oltas tiedetty että tämä lupaus tulisi täyttöön muutana vuosi, siitä kun se oli sovittu, mutta eihän elämää voi ennusta sitä vaan eletään.

Nykyhetki

Urut alkoivat soida, seisoin Tumen arkun vieressä ja nostettiin arkku, kannettiin käytävää pitkin ulkona odottaville kärryille. Arkku laskettiin kärryille ja hautasaatto lähti viimeisen kerran Tumen vieressä, sen viimeiselle matkalle.

Laskettiin arkku varovasti hautaan ja kukin sai heittää hiekkaa arkulle. Laitettiin kuomu paikoilleen ja kukat haudan päälle. Nyt mun kaveri sai levätä rauhassa, enää sen ei tarvinnut kärsiä.

Hyvää matkaa Tume (Tuomas), lennä korkealla ettei kukaan saa sua kiinni. Nouse jokaisessa auringonnousussa, laske sen mukana. Ole jokainen sadepisara mikä putoaa taivaalta, ole aamun ensimmäinen henkäys. Tule moikkaamaan sun läheisiä, sillon kun ne sitä tarttee, tule sillon kun ikävä on suurin..

×× ×× ×× ×× ×× ××

Sellanen, se oli sit tän kirjan viimenen!

440 sanaa, vielä kerran!