Forever Yours // Joleksi

40. Poissa...

Joelin Pov:

Heräsin sohvalta isäni käsien ympäröimänä. Isä oli ilmeisesti nukahtanut. Kyyneleet nousivat silmiini.

"Anteeks iskä.." sanoin hiljaa ja halasin isääni. Kävelin huoneeseeni ja otin kynän, sekä paperia. Kirjoitin kirjeen isälle ja jätkille. Laitoin kirjeet kirjekuoriin ja kirjoitin niihin keille ne olivat.

Vein kirjeet keittiön pöydälle kyyneleiden valuessa silmistäni. Palasin huoneeseeni ja otin pienen reppuni. Laitoin reppuuni puukon ja pienen lahjan joka minun piti antaa aikaisemmin aleksille. Ajattelin viedä sen matkalla ennenkuin en voi enää..
--
Istuin kallion reunalla. Nyt sitten tekisin sen minkä ajattelin monta kertaa aikaisemmin tehdä. Nyt oli minun aika lähteä. En enään pystynyt jatkamaan. En vaan pystynyt. Nousin seisomaan kallion reunalle. Katsoin alas. Alhaalla oli heikkoa jäätä. Otin repustani puukon. Katselin sitä. Se oli terävin puukko minkä löysin. Asetin puukon terän sydämeni kohdalle. Oliko nyt sen aika?

"Hyvästi maailma"
--
Aleksin Pov:

Heräsin puhelimeni värinään. Siihen tuli loputtomasti viestejä. Äkkiä joelille? Mitä vittua. Jätkät laittoivat hulluna viestejä muttei kertoneet mitä on käynyt.

Vedin jotkut housut jalkaan ja Joelin ylisuuren hupparin päälleni. Se tuoksui joelilta. Nappasin avaimet ja puhelimen taskuuni ja lähdin ripeästi joelille. Toki laitoin kengät jalkaan. En jaksanut laittaa takkia vaikka täällä pakkasta olikin.
--
Olin päässyt Joelin taloon sisään. Jätkät seisoivat keittiössä joten menin sinne.

"Mitä on käyny?" Kysyin ihmeissäni. Jätkät osoittivat kirjekuorta pöydällä. "Ootettiin sua et voidaan avata tää" Tommi sanoi. "Aleksi avaa sä se" Niko sanoi. Otin kirjeen käteeni ja otin sieltä kirjeen, jota aloin lukea ääneen.

"Kun te luette tän kirjeen niin mä oon poissa. Mä oon pahoillani kun en enää pystynyt jatkamaan. Mä tuun aina rakastaa teitä kaikkia. Jätkät te ootte ihan mahtavia. Joudutte jatkaa ilman mua mut älkää luovuttako. Uskokaa teidän unelmiin ja tehkää niistä totta. Eläkää hyvä elämä ja pysykää vahvoina. Suojelen teitä pilvien päältä ja oon aina teidän tukena. Ja Aleksi, anteeks ku en jääny sun luo. Perusta se perhe mitä mä en sun kanssa voi perustaa enään, hanki hyvä ja ihana kumppani sun rinnalle ja elä elämä onnellisesti. Mä rakastan sua aina ja oon siellä aina kun sä mua tarviit, I'm forever yours. Kiitti jätkät ja Aleksi, te olitte parasta mitä mä ikinä elämässäni sain. Rakastan teitä ikuisesti.

Rakkaudella Joel<3"

Purskahdin itkuun ja romahdin maahan. Joel oli poissa. Vittu miksi. Joel ansaitsi kaiken hyvän. Ei hänen olisi kuulunut lähteä näin nuorena. Joel ei ikinä tehnyt mitään väärää.

Huomasin Joonaksen ja Nikon halaavan toisiaan. Niko itki joonasta vasten ja Joonas itki nikoa vasten. Olli oli haudannut päänsä käsiensä taakse. Tommin silmistä valui muutamia kyyneliä vaikka tuo selkeästi yritti olla itkemättä.

"MITEN MÄ ANNOIN TÄN TAPAHTUA!?" Huusin itkien. Itkin lattialla. Pian tunsin monien käsien kiertyvän ympärilleni. Kaikki jätkät halasivat minua lattialla. Tärisin ja itkin. "Kaikki järjestyy" Tommi sanoi. Siinä me kaikki yhdessä itkimme ja halasimme toisiamme lattialla.

Joelista tuli taivaan kirkkain tähti..
--------------------------------------------------------------
Sanoja 469. Tää tarina tosiaan nyt sit loppu tähän. Kiitos kun jaksoitte lukea tämänkin tylsän tarinan<3