Forever Yours // Joleksi

39. Iskä

Timeskip vaikka vittu joululomaan.
Joelin Pov:

Tänään isäni tulisi kotiin pitkältä työmatkaltaan. Vaikka en enää ole 7 vuotias niin minulla on ikävä isää. Isä ei ole ollut täällä kahteen kuukauteen. Olen ollut Aleksin kanssa mutta nyt hän on ollut tädillään pari viikkoa.

Nousin ylös sängystä enkä vaihtanut vaatteitani. Ei tarvitsisi enää mennä hetkeen kouluun joten olin vain huppari ja yöhousut päällä. Joo nukun hupparilla ja pitkillä lämpimillä housuilla. Ulkona on kylmä okei?

Kävelin alakertaan ja otin puhelimeni sohvapöydältä. Siihen se oli jäänyt. Istuin sohvalle selaten puhelintani. Huomasin monia viestejä jätkiltä ja allulta. En jaksanut enää vastata viesteihin. Ei ollut motivaatioa mihinkään. Tuntui että kaikki oli vaan tylsää. Ei tehnyt mieli syödä tai olla kenenkään kanssa. Ehkä tämä talvi vain masensi. Ehkä..

Pian kuulin ulko-oven avautuvan. Katsoin ovelle ja näin isän. Juoksin tuon luo ja halasin häntä niin lujaa kun pystyin. Erkaannuimme pian halauksesta.

"Onko mun pojalla kaikki hyvin? Oothan sä syönyt? Ootko ollu kavereitten kaa? Miten oot pärjäilly?" Isäni kyseli. "Joo kai mulla on kaikki hyvin. Emmä oo oikeen syöny ku ei tee mieli mitään. Emmä jaksa olla kavereitten kaa. Tai siis ei niinku oo motivaatioa tehä mitään" vastasin. "Noni me nyt tehää sillee et kerrot mitä haluaisit syödä ja mä tilaan tai teen sitä" isäni sanoi. Hymähdin. "Voisitsä tehä sitä kanasalaattia jota sä aina teit ku olin pieni?" Kysyin ja isäni alkoi hymyillä. "Tottakai mä sitä voin tehä. Haluutsä jotain muutakin" isäni kysyi ja minä vain pudistin päätäni. Isäni meni tekemään ruokaa ja minä menin selaamaan puhelintani. 

Kävelin huoneeseeni lukiten oven. Halusin olla rauhassa. En tiedä miksi mutta elämä tuntui olevan täysin turhaa. Tuntui ettei kukaan välittänyt enää minusta vaikka tiesin että moni välittää.

Katsoin penaaliani. Siellä olisi terotin ja sakset. Joel ei. Tee se!

"VITTU!" Huusin romahtaen maahan. Pian kuulin juoksuaskelia. "Joel kaikki hyvin?" Isäni kysyi oven toiselta puolen. "Joo on" vastasin pidättäen itkua. "Joel rakas päästä mut sisään. Kaikki ei oo hyvin" isäni sanoi oven takaa. Menin avaamaan oven. Kävelin sängylleni ja istuin sänkyni reunalle. Isäni istui viereeni.

"Joel mikäs nyt painaa?" Isäni kysyi rauhallisesti silittäen selkääni. "Musta tuntuu etten mä enään halua elää. En halua syödä mitään enkä jaksa enää tehä mitään. Kaikki varmaan vihaa mua kun en vastaa viesteihin tai soittoihin mut mulla ei oo motivaatioa edes pitää kavereista kiinni. Mä rakastan mun kavereita mut mä en enään pysty tähän kaikkeen" kerroin pidättäen edelleen itkuani. "Voi Joel rakas. Tuus iskän haliin" isäni sanoi halaten minua. Halasin tuota takaisin ja painoin pääni vasten isäni rintakehää. Kyyneleet tulvivat silmistäni ja aloin täristä.

"Joel ei oo mitään hätää. Iskä on tässä ja sun tukena aina. Kaikki järjestyy vielä. Sun pitää vaan nyt syödä ja nukkua hyvin jotta jaksat" isäni sanoi rauhallisesti ja silitti selkääni minun itkiessä isää vasten.

"Kiitti iskä" sanoin pyyhkien kyyneleeni hupparini hihalla. "Oot aina iskän rakas pikkunen Joel. Rakastan sua aina" isäni sanoi ja nousi ylös sängyltäni. "Pärjäätkö sä vielä hetken jos teen sen salaatin loppuun?" Isäni kysyi, joten nyökkäsin vastaukseksi. Isäni hymähti ja antoi suukon hiuksiini. "Iskän rakas. Tuu sitte kohta syömään" isäni sanoi ja meni jatkamaan salaatin tekoa. Mitä mä edes tekisin ilman isää.

Katsoin vielä hetken penaaliani kunnes otin sen käteeni. Avasin penaalin ja otin terottimen, sekä sakset käteeni. Laskin penaalin sängylleni ja avasin terottimeni. Otin saksien avulla terän irti terottimesta ja vedin hihani yli. Käsissäni näkyi vielä hennosti vanhat jäljet. Asetin terän iholleni ja viilsin. Viilsin useita kertoja.

"Joel nyt se terä pois. Mä en toista enää. Laita se terä pois" kuului isäni ääni ovelta. Vittu unohdin että ovi oli auki. Laskin terän sängylle ja purskahdin itkuun. Isäni tuli luokseni ja otti minut syliin. Tuo mies kantoi minut vessaan ja istutti minut (Joel on kasvi🤭) pöntölle.
Tuo otti kaapista puhdistusaineen ja sideharson. "Tää kirvelee hetken mut yritän olla varovainen joten oo rauhassa" isäni sanoi ja alkoi putsata haavojani. Karjaisin kivusta ja kyyneleet tulivat silmiini.

Putsaussession jälkeen isäni alkoi kääriä sideharsoa käsiini. "Valmista tuli. Tuu syömään nii puhutaan vähän myöhemmin. Nyt vaan katotaan elokuvaa ja rauhotutaan syöden kanasalaattia" isäni selitti. Nyökkäsin ja nousin ylös. Kävelin sohvalle.

Pian isäni tuli kanasalaattikulho ja kaksi pienempää kulhoa mukanaan olohuoneeseen. Hän laski kulhot pöydälle. Pöydällä oli jo mehukannu jossa oli hedelmämehua. Isä tietää että rakastan hedelmämehuja. Kannun vieressä oli myös kaksi lasia.

"Mitäs mun poika haluais kattoa?" Isäni kysyi. "Voidaanko me kattoo jotai perus lasten elokuvaa?" Kysyin. Isäni hymähti ja meni Disney+ etsimään hyvää leffaa. Vaikka en ole enää 5-vuotias niin rakastan lasten elokuvia.

Pian isä laittoi elokuvan päälle, joten aloin ottaa salaattia kulhooni ja kaadoin mehua lasiini. Tottakai isä oli myös tuonut haarukat. Aloimme syömään salaattia ja katsoimme elokuvaa.
--
Elokuvaa oli mennyt puolituntia ja olin saanut syötyä. "Iskä voinko mä tulla sun viereen?" Kysyin hiljaa. "Voi pieni ku ei sun ees tarvii kysyä lupaa" isäni vastasi ja veti minut hänen viereen. Isä silitteli hiuksiani ja pian silmäni alkoivat mennä kiinni.
--------------------------------------------------------------
Sanoja 800. Tää on nyt pitkästä aikaa pidempi luku. Ja tää on tokavika luku tätä tarinaa eli seuraava luku on viimeinen.

Haluun pyytää anteeks mun epäaktiivisuutta. Mul ei oo motia mihinkään. Mut kiitos ku ootte jaksannu lukkee tätä.

Ja kiitos kanssa kaikille ketkä on alkanu seuraa mua tääl wattpadis:)

Ois kans kiva jos menisitte lukee mun muita tarinoita<3