Love Of Mine 3 // BC One Shots [Olli & Aleksi] [VALMIS] ✔️

Vihdoin kotiin! (6/6)

Olli:

Oli pidempi hetki kun olin ollu kotona, sitä oli kerenny unohtaa miltä koti näytti ja tuoksu.

"Nyt sä oot kotona.." Aleksi sanoi ja halasi
"I.H.A.N.A.A!" sanoin, nopeesti löysin itteni makkarista ja omasta sängystä.
"Kyllä tää sairaala sängyn voittaa.." sanoin
"Aivan varmasti, käy suihkussa ja vaiha kotivaatteet päälle.." Aleksi sanoi, paras idea hetkeen.

Pian olin suihkun raikas ja lojuin taas sängyllä, kyllä mua edelleen väsytti, mut halusin olla tässä hetken ilman häiriöitä.

"Onks sulla nälkä, jos teen jotaki nopeeta?" Aleksi kysyi
"On ja ei, mut mieluummin kotiruokaa kun sairaalan epämäärästä.." sanoin
"Jotenkin arvasin, jos teen makaronilaatikon.." Aleksi sanoi
"Kelpaa.." sanoin ja tuijotin kattoon

Sen että Aleksi kerkesi lähtee makkarista olin jo kerenny nukahtaa, mut en ihan perinteisesti vaan selällään keskellä sänkyä.

Heräsin kun ruoka tuoksu, nousin ylös sängystä ja menin keittiöön.

"Ihana tuoksu.." sanoin ja istuin pöydän ääreen
"Paljon vai vähän?" Aleksi kysyi
"Sopivasti, en tiiä miten mun olo reagoi.." sanoin
"Eli vähän vaan, lisää saa kuitenkin.." Aleksi sanoi

Oli hassua olla kotona ja päättää mitä tekee, kun ollu kuukausia omassa pienessä kuplassa. Aleksi ehkä vähän seurasi mun syömistä, ei mua haitannu yhtään.

"Mikä tuli?" Aleksi kysyi, kun mun syöminen pysähty kun seinään
"Ei mikään.." sanoin, tietysti valehtelin.

Nousin ylös ja melkein juoksin vessaan. Lyhyt hetki kun kaikki syöty tuli vauhdikkaammin ulos.

"Olli, päästä mut sinne.." kuului Aleksin ääni oven takaa
"Se on auki.." sanoin ja nojasin seinää vasten
"Oisit sanonu, mä oon nähny sun huonot hetket täs kuukausien aikana, anna mun auttaa.." Aleksi sanoi
"Emmä tahallaan, mut tää tuli niin äkkiä.." sanoin
"Eli pieniä annoksia, parin tunnin välein.." Aleksi sanoi ja istu mun viereen lattialle

Istuttiin aika kauan vessan lattialla, lopulta mun olo salli sen että päästiin makkariin, kaaduin sängylle ja vedin Aleksin perässä.

"Kyllä tää tästä, ottaa aikansa ennen kun oot kunnossa.." Aleksi sanoi ja vaan loju mun vieressä.

Bläind_Chännel

Niko: Kukkuu, mites potilas voi tänään?
Olli: Kokoajan parmmin, mut ällö olo ja väsyttää
Tommi: Anna itelles aikaa, sä oot käyny rankat hoidot läpi
Joonas: Päivä kerrallaan, kyllä se siitä
Olli: Joel? Onks tietoo missä se vetää?
Niko: Ollu hiljanen, mut kyllä se nää lukee?
Joonas: HOKKA! Sua kysytään! :D
Joel: Joojoo, koitan herätä.. Nukuin just päikkärit
Tommi: No se selittää sit
Joonas: Vieläks sua vaivaa se testaus hässäkkä?
Olli: Älä siitä enää, se meni jo! Niko ja Joonas sopi ja luovutti, end of story!
Joel: Oisin halunnu auttaa, mut toisaalta sit taas
Olli: Noni, anna olla! Me tiedetään et oisit auttanu, sun pelosta huolimatta jos ois osunu
Aleksi: Töttöröö tännekin :D
Tommi: Mitä te kaks oikeen hommatte? :D
Aleksi: Mitä? Ai mitä me hommataan? Teen ruokaa ja Olli huilaa tuolla, moi muru <3 :D
Olli: Just, kyllä mä sut kuulen :D <3
Joonas: Sehän lähti nätisti kiihtymään :D
Olli: Joonas <3
Niko: :DD

Olin edelleen varovainen kaiken kanssa, päivät meni pääasiassa huilatessa ja toipuessa. Elämä alko hiljalleen luistaa ja päädyttiin kerran treenikselle, tosin vaan istuin sohvalla ja koitin pysyä jutuissa mukana.

Pari kuukautta myöhemmin oltiin keikalla ekaa kertaa hetkeen, mun tekemisiä ja oloa seurattiin tosi tarkkaan, kaikki kummallinen mitä tapahtu johti kysely tulvaan.

Välillä sekin että istuin sohvalla tekemättä mitään johti kyselyyn, hiljalleen sekin loppu kun näky ettei oikeesti oo mitään hätää, kaikki on kunnossa.

Kiitos elämä, kiitos ihmiset ympärillä!

Kiitos että oon yhtä täällä, vaikka oli hetkiä jollon ei tuntunu siltä ja kaikki kaatu päälle!

... ... ...

Ei mulla sit kuitenkaan ollu uskallusta kirjottaa niin kun alkuun ajattelin, mut ehkä tää on parempi näin! <3

565 sanaa!

Koska on perjantai ja mulla on tylsää, teillä on tylsää joten tän hässäkän viimenen luku olkaa hyvät! <3